Lapin Yliopisto - valitsin sinut!

Jatketaan vielä vähän samasta aiheesta, siitä mihin viime kerralla jäätiin. Kirjoitin viimeksi välähdyksiä omista valinnoista ja polustani koulutuksen saralla. Haluaisin vielä avata omia näkökulmiani, siitä miksi olen valinnut ammattikorkeakoulun jälkeen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan, miksi hallintotieteiden opinnot ja etenkin sen, että miksi juuri valitsin Lapin Yliopiston? Tässä tulee!

Yliopistouralle lähdin suoraan entisten opintojeni päätyttyä ja Lapin Yliopisto olikin hyvin luonteva valinta, kun Rovaniemestä oli reilussa kolmessa vuodessa tullut uusi koti. Siirtymä ei ollut pelottavaa eikä uusien asioiden opettelu vienyt aikaa. Toki kohuttu "akateeminen vapaus" yliopistossa oli alkuun tahmeaa, tenttialueiden hahmottaminen ja oman opiskeluelämän aikatauluttaminen kaoottista, mutta hyvin, hyvin, opettavaista. Hyvin äkkiä alkoikin yliopistoelämään rutinoituminen.

Kuten aikasemminkin kerroin, että aikaisempien opintojen päätyttyä tunsin olevani vielä työelämään ns. "raakile", tuntui yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan opintotarjonta hyvin tutulta ja itselle jotenkin mielekkäältä - olivathan ne hyvin lähellä liiketalouden opintoja ainakin tietyltä osalta. Itselläni vaakakupissa myös painoi hyvin paljon uteliaisuus uuden oppimisesta ja oman osaamisen laajentamisesta. Vaikka takanani oli kaupallnen tutkinto, en kokenut, etteikö julkisen puolen opinnoista olisi yhtään haittaa. Päinvastoin ja sama fiilis minulla on edelleen vuosien opiskelun jälkeen.

Opintojen alkuun olin hyvin hämmentynyt meidän tiedekunnan sivuainevalikoimasta, joka on laaja. Oikeasti. Sokaistuin valikoimasta, mutta hyvin pian löysin kaiken keskeltä minua kiinnostavat sivuaineet. Rekisterissäni lepää opintoja markkinoinnista, laskentatoimesta, kansantaloustieteestä ja eri kielistä. Vau! Ymmärsin vihdoin, kuinka paljon mahdollisuuksia on rakentaa itse oma polku niin monesta eri palasesta. Tutkintoni ei siis johtaisi pelkästään yhteen tiettyyn ammattiin, eikä minusta tarvitsisi tulla poliitikkoa tai kunnanjohtajaa, jos en haluaisi. En olisi uskonut itseäni, jos olisin useampi vuosi sitten sanonut, että voin olla omien valintojeni kautta melkeinpä sovelias lähes mihin tahansa työhön. Ja kuten sanottu, en vieläkään tiedä mitä minusta voisi isona tulla. Hyvä niin, etten tiedä.

Mutta se syy, miksi jäin Rovaniemelle? Se syy on yksinkertaisesti se, että tästä paikasta oli tullut koti (ja osittain se, että Rovaniemen murre osittain pääsi tarttumaan tähänkin kieleen). Rovaniemi on paikka, jossa on hyvä olla ja josta ei puutu mielestäni yhtään mitään. Rovaniemi on kyllä suhteellisen pieni, mutta toisaalta hyvin aktiivinen paikka, jossa luonto on kivenheiton päässä ja liikenneyhteydet muualle Suomeen huippuluokkaa. Toki pienen kylän kasvattina on tottunut pitkiin välimatkoihin ja askeettisempaan elämään, mutta Rovaniemen kulttuuritarjonta ja elämä itsessään on kyllä itselleni arvosanan 10 luokkaa. Kaiken lisäksi opiskeijanäkökulmasta meidän oma yliopisto on lähellä ja yliopistosta on tullut kuin toinen koti. Sellainen pieni, kotoisa yhteisö. Lisäksi matka yliopistolle tässä keväisessä säässä lammen poikki jäätietä pitkin vahvistaa tätä kodin tunnetta. Hei, täällä on hyvä olla!

Tsemppiä jokaiselle yhteishakuihin ja tuleviin valintoihin! Annetaan auringon paistaa meidän pääsiäisviikkoon ja nautitaan keväästä!

Terkuin, Emmi