Hae oikeustieteelliseen, jos haluat!
On taas yhteishaun aika. Moni nuori ja vanhempikin pähkäilee, että mikä minusta oikein tulisi isona. Päätöstä tehdessänne muistakaa, että jokainen on erilainen ja ainutlaatuinen. Vieraat ja
joskus tututkin (tai esimerkiksi nuoret perussuomalaiset) yrittävät jatkuvasti
tunkea meitä muotteihin. Älkää antako heidän onnistua, vaan olkaa ihan sitä mitä olette.
Kävin lukion jälkeen intin ja hain suomenkielisenä nuorena
naisena ruotsinkieliseen ammattikorkeakouluun lukemaan merenkulkua. Nyt
opiskelen kansainvälistä ja vertailevaa oikeustiedettä Lapin yliopistossa
kaksivuotisella maisterilinjalla englanniksi. Pidän tästä koulusta ja olen
tyytyväinen, että hain tänne! Olen kyllä tehnyt aika tavalla kaikenlaista
muutakin toistaiseksi suhteellisen lyhyen elämäni aikana. Kaiken olen tehnyt
täysin omasta halustani ja minulla on ollut ihan mielettömän kivaa.
Minulla kävi tuuri. Pienestä pitäen kotona minun on annettu
olla juuri sellainen kuin olen. Vanhempani eivät ole koskaan sanoneet, etten
voisi haluta tai tehdä jotakin oikeastaan mistään syystä. Päinvastoin, mitä
ikinä olenkaan keksinyt (ja minähän olen), minua on aina tuettu ja kannustettu
ehdoitta. Isäni opetti minut ampumaan, kalastamaan ja metsästämään ja siinä
ohessa minut kuljetettiin monta kertaa viikossa lähimpään kaupunkiin klassisen
baletin tunneille. Kukaan ei ihmetellyt tai kyseenalaistanut touhujani. Muistan,
kun pikkutyttönä kysyin äidiltäni, onko jumala olemassa. Hän vastasi, että sitä
minun pitää pohtia ihan itse. Minua on aina kehotettu ajattelemaan ja tekemään
asiat itse.
Kun menin kouluun, vanhoillisella naisopettajallani oli
tietty kuva siitä, miten tyttöjen kuuluu käyttäytyä koulussa. Pojat ”tietysti”
ovat poikia ja saavat olla villimpiä. En ymmärtänyt tällaista yhtään ja koin,
että minua kohdeltiin jatkuvasti epäreilusti. Niinhän se olikin, mutta
vilpittömästi uskon, ettei opettajanikaan henkilökohtaisesti minua halunnut
syrjiä. Olen oikeastaan vasta aikuisena ymmärtänyt koko asian. Hän oli
ennemminkin tämän saman ajattelumallin uhri kuin minäkin siinä tilanteessa.
Näin jälkikäteen säälin ennemminkin häntä. No tämä opettaja jäi eläkkeelle ja
minäkin kasvoin oppien siinä samassa pikkuhiljaa pelaamaan tätä peliä.
Yhteishaku on siis ajankohtaista. En osaa kertoa, mille alalle
kannattaisi hakea tai mikä on tulevaisuudessa hyvä ammatti. Kannustaisin kuitenkin
kaikkia hakemaan alalle, jolle ihan oikeasti itse tahtoo. Älkää hakeko
koulutukseen sellaisista syistä kuin ”vanhempani toivoivat” tai ”kaveritkin
hakivat tänne” älkääkä jättäkö hakematta haluamaanne paikkaa, koska ”mitä
muutkin siitä ajattelisivat” tai ”ei minun sovi tuonne hakea”. Olisi kurjaa
havahtua eläkeiässä tehneensä koko uransa töitä, joista ei edes tykkää. Fiksu
ottaa myös huomioon, että alalla ylipäänsä on tulevaisuudessa töitä, mutta sitä on yleensä vaikea ennustaa.
Tietysti tavoitteiden eteen on nähtävä kovasti vaivaa alusta
alkaen, mutta älkää koskaan antako kenenkään sanoa teille, ettette voi tai
pysty tekemään jotakin. Se ei ole totta.
Meeri
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.