Hae oikeustieteelliseen, jos haluat!

 On taas yhteishaun aika. Moni nuori ja vanhempikin pähkäilee, että mikä minusta oikein tulisi isona. Päätöstä tehdessänne muistakaa, että jokainen on erilainen ja ainutlaatuinen. Vieraat ja joskus tututkin (tai esimerkiksi nuoret perussuomalaiset) yrittävät jatkuvasti tunkea meitä muotteihin. Älkää antako heidän onnistua, vaan olkaa ihan sitä mitä olette.

Kävin lukion jälkeen intin ja hain suomenkielisenä nuorena naisena ruotsinkieliseen ammattikorkeakouluun lukemaan merenkulkua. Nyt opiskelen kansainvälistä ja vertailevaa oikeustiedettä Lapin yliopistossa kaksivuotisella maisterilinjalla englanniksi. Pidän tästä koulusta ja olen tyytyväinen, että hain tänne! Olen kyllä tehnyt aika tavalla kaikenlaista muutakin toistaiseksi suhteellisen lyhyen elämäni aikana. Kaiken olen tehnyt täysin omasta halustani ja minulla on ollut ihan mielettömän kivaa.


Minulla kävi tuuri. Pienestä pitäen kotona minun on annettu olla juuri sellainen kuin olen. Vanhempani eivät ole koskaan sanoneet, etten voisi haluta tai tehdä jotakin oikeastaan mistään syystä. Päinvastoin, mitä ikinä olenkaan keksinyt (ja minähän olen), minua on aina tuettu ja kannustettu ehdoitta. Isäni opetti minut ampumaan, kalastamaan ja metsästämään ja siinä ohessa minut kuljetettiin monta kertaa viikossa lähimpään kaupunkiin klassisen baletin tunneille. Kukaan ei ihmetellyt tai kyseenalaistanut touhujani. Muistan, kun pikkutyttönä kysyin äidiltäni, onko jumala olemassa. Hän vastasi, että sitä minun pitää pohtia ihan itse. Minua on aina kehotettu ajattelemaan ja tekemään asiat itse.

Kun menin kouluun, vanhoillisella naisopettajallani oli tietty kuva siitä, miten tyttöjen kuuluu käyttäytyä koulussa. Pojat ”tietysti” ovat poikia ja saavat olla villimpiä. En ymmärtänyt tällaista yhtään ja koin, että minua kohdeltiin jatkuvasti epäreilusti. Niinhän se olikin, mutta vilpittömästi uskon, ettei opettajanikaan henkilökohtaisesti minua halunnut syrjiä. Olen oikeastaan vasta aikuisena ymmärtänyt koko asian. Hän oli ennemminkin tämän saman ajattelumallin uhri kuin minäkin siinä tilanteessa. Näin jälkikäteen säälin ennemminkin häntä. No tämä opettaja jäi eläkkeelle ja minäkin kasvoin oppien siinä samassa pikkuhiljaa pelaamaan tätä peliä.


Yhteishaku on siis ajankohtaista. En osaa kertoa, mille alalle kannattaisi hakea tai mikä on tulevaisuudessa hyvä ammatti. Kannustaisin kuitenkin kaikkia hakemaan alalle, jolle ihan oikeasti itse tahtoo. Älkää hakeko koulutukseen sellaisista syistä kuin ”vanhempani toivoivat” tai ”kaveritkin hakivat tänne” älkääkä jättäkö hakematta haluamaanne paikkaa, koska ”mitä muutkin siitä ajattelisivat” tai ”ei minun sovi tuonne hakea”. Olisi kurjaa havahtua eläkeiässä tehneensä koko uransa töitä, joista ei edes tykkää. Fiksu ottaa myös huomioon, että alalla ylipäänsä on tulevaisuudessa töitä, mutta sitä on yleensä vaikea ennustaa.

Tietysti tavoitteiden eteen on nähtävä kovasti vaivaa alusta alkaen, mutta älkää koskaan antako kenenkään sanoa teille, ettette voi tai pysty tekemään jotakin. Se ei ole totta.


Meeri

Kommentit

Suositut tekstit