elämä = tekeminen = opiskelu = työ = harrastus
Tahdon käyttää tämän puheenvuoron samaan aiheeseen liittyen, kuin mitä Minna juuri käsitteli, eli työn ja opiskelun vuorovaikutussuhteeseen. Aihe on erittäin tärkeä, monelta kantilta katsottuna. Minulla on juuri takana kahden viikon pesti tulevassa amatissani, eli kuvataideopettajana (sijaisena), ja kokemus teki minuun suuren vaikutuksen.
Pari ensimmäistä vuotta Rovaniemellä huitelin pitkälti lainan ja opintotuen turvin. Kesätöistä jäi rahaa säästöön, jolla pystyi sitten jotain makselemaan. Mutta kyllä, siinä joulukuun ja toukokuun tienoilla aina tuntui vähän tökkivän joka suuntaan meininki. Monenlaisia rahansäästökeinoja olen kokeillut. Muotia kaupasta - ei tule kuuloonkaan. Toisaalta olen jo vuosia innostunut muutenkin enemmän kirpparin kaaoksesta ja tuon sekasorron mahdollistamista luovista löytämisen hetkistä.
Harrastuksiakin olen valinnut sen perusteella, mitä ne maksaa, mutta minulle raha ei ole ollut varsinaisesti este harrastamisessa. Tuntuu että aika hyvin saa kaikenlaista tekemistä ilman että se maksaisi turhan paljon. Kuorossa laulaminen ei käytännössä maksa mitään, eikä myöskään speksiin osallistuminen. Pianoa saa harjoitella ominpäin yliopistolla, ja kavereilta saa siihen välistä vähän ohjausta. Jooga maksaa. Ruokailutottumukset minimalistiset, mutta terveelliset.
Mutta tänä vuonna olen ymmärtänyt, että opettajan opinnot ja ammattitaito taiteisiin liittyen tekevät minusta aikalailla taideopettajan, toki kokemattoman sellaisen, mutta jostainhan sitä täytyy aloittaa. Näinpä olen tarjonnut itseäni maahanmuuttajien opettajaksi ja kokemus on ollut loistava. Opettaminen on aivan oma lukunsa, johon pääsee käsiksi vain ja ainoastaan oikeiden tilanteiden ja kokemuksien kautta. Opettamisesta ei voi oppia paljoakaan yliopiston penkillä. Toki opetettavasta asiasisällöstä voi oppia.
Mennäviikkojen kuvisopettajan sijaisuus peruskoulussa puolestaan antoi käsityksen siitä, mitä ammattini todellisuudessa on. Opintoihin kuuluva, pakollinen harjoittelujakso ei paljasta opettajan ja koulutyöskentelyn todellisuutta. Viihdyin erittäin hyvin työssä ja haluaisin vaan jatkaa sitä, olin haltioitunut siitä kaikesta uudesta, jota täytyi yhtäkkiä ottaa huomioon opettajan roolissa.
Mutta se on vissiin, että kahden viikon pesti opettajana on ollut mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että tämä viimeinen lukukauteni on opintojen osalta hyvin väljä. Moinen ei olisi ollut ikipäivänä mahdollista muutoin tiuhaan tahtiin edenneiden opintojeni ohella. Työhön pitää antaa omaa energiaa ja aikaa ja opinnot vaativat yhtälailla energiaa ja aikaa.
Olenpahan ajatellut sitäkin, että olisi ollut hyödyllisempää ensin toimia opettajana ja sitten vasta opiskella tämä tutkinto. Tai että olisi vielä enemmän päässyt opettajan työhön kokemuksen kautta opintojen ohella, sillä opinnot saavat aivan uuden merkityksen kun tajuaa, mihin niitä opiskeltavia asioita työelämässä tarvitsee.
Toisaalta työ kuin työ kehittää taitoja ja osaamista tavalla, jota opinnot ei varmasti voi tarjota. Tässä mielessä olisi tärkeää jokaisen opiskelijan hakea ja kartuttaa erilaisia kokemuksia erilaisten töiden kautta. En usko että on hyväksi kenellekään elää yliopistomaailman seinien sisällä viisi vuotta ja sitten yrittää tietyllä tapaa yhteiskunnallisesti sivistymättömänä sykähdellä maailman virrassa pää täynnä tietoa jostain erityisestä alasta.
On myös mielenkiintoista todeta, että viime viikolla kun kävelin kohti Tivolia iltasella, kohti illan suoritusta impronäyttelijänä LYY-Speksissä, niin minusta tuntui, kuin olisin ollut kävelemässä duuniin. Tuota fiilistä ei tullut kertaakaan kun olin opettajana. Työ tuntuu harrastukselta ja harrastus työltä. Opiskelu tuntuu joskus työltä, joskus harrastukselta. Mutta kaikki tämähän on vaan tekemistä, vaan sitä elävää elämää. Jostain tekemisistä saa rahaa ja toisista taasen ei saa rahaa.
Muttamutta, työn ja opintojen yhtälö pitää jokaisen taivuttaa omalla kohdallaan sellaiseksi, kuin se itselle parhaiten sopii. Opinnot kannattaa suorittaa lopppuun mutta silti erilaisten töiden ja harrastuksien tekeminen on myös äärimmäisen tärkeää.
Miten tulla toimeen opintotuella?
Pari ensimmäistä vuotta Rovaniemellä huitelin pitkälti lainan ja opintotuen turvin. Kesätöistä jäi rahaa säästöön, jolla pystyi sitten jotain makselemaan. Mutta kyllä, siinä joulukuun ja toukokuun tienoilla aina tuntui vähän tökkivän joka suuntaan meininki. Monenlaisia rahansäästökeinoja olen kokeillut. Muotia kaupasta - ei tule kuuloonkaan. Toisaalta olen jo vuosia innostunut muutenkin enemmän kirpparin kaaoksesta ja tuon sekasorron mahdollistamista luovista löytämisen hetkistä.
Harrastuksiakin olen valinnut sen perusteella, mitä ne maksaa, mutta minulle raha ei ole ollut varsinaisesti este harrastamisessa. Tuntuu että aika hyvin saa kaikenlaista tekemistä ilman että se maksaisi turhan paljon. Kuorossa laulaminen ei käytännössä maksa mitään, eikä myöskään speksiin osallistuminen. Pianoa saa harjoitella ominpäin yliopistolla, ja kavereilta saa siihen välistä vähän ohjausta. Jooga maksaa. Ruokailutottumukset minimalistiset, mutta terveelliset.
Opettaminen on palkkatyötä!
Mutta tänä vuonna olen ymmärtänyt, että opettajan opinnot ja ammattitaito taiteisiin liittyen tekevät minusta aikalailla taideopettajan, toki kokemattoman sellaisen, mutta jostainhan sitä täytyy aloittaa. Näinpä olen tarjonnut itseäni maahanmuuttajien opettajaksi ja kokemus on ollut loistava. Opettaminen on aivan oma lukunsa, johon pääsee käsiksi vain ja ainoastaan oikeiden tilanteiden ja kokemuksien kautta. Opettamisesta ei voi oppia paljoakaan yliopiston penkillä. Toki opetettavasta asiasisällöstä voi oppia.
Mennäviikkojen kuvisopettajan sijaisuus peruskoulussa puolestaan antoi käsityksen siitä, mitä ammattini todellisuudessa on. Opintoihin kuuluva, pakollinen harjoittelujakso ei paljasta opettajan ja koulutyöskentelyn todellisuutta. Viihdyin erittäin hyvin työssä ja haluaisin vaan jatkaa sitä, olin haltioitunut siitä kaikesta uudesta, jota täytyi yhtäkkiä ottaa huomioon opettajan roolissa.
Opintojen ja työn vuorovaikutussuhteesta
Mutta se on vissiin, että kahden viikon pesti opettajana on ollut mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että tämä viimeinen lukukauteni on opintojen osalta hyvin väljä. Moinen ei olisi ollut ikipäivänä mahdollista muutoin tiuhaan tahtiin edenneiden opintojeni ohella. Työhön pitää antaa omaa energiaa ja aikaa ja opinnot vaativat yhtälailla energiaa ja aikaa.
Olenpahan ajatellut sitäkin, että olisi ollut hyödyllisempää ensin toimia opettajana ja sitten vasta opiskella tämä tutkinto. Tai että olisi vielä enemmän päässyt opettajan työhön kokemuksen kautta opintojen ohella, sillä opinnot saavat aivan uuden merkityksen kun tajuaa, mihin niitä opiskeltavia asioita työelämässä tarvitsee.
Toisaalta työ kuin työ kehittää taitoja ja osaamista tavalla, jota opinnot ei varmasti voi tarjota. Tässä mielessä olisi tärkeää jokaisen opiskelijan hakea ja kartuttaa erilaisia kokemuksia erilaisten töiden kautta. En usko että on hyväksi kenellekään elää yliopistomaailman seinien sisällä viisi vuotta ja sitten yrittää tietyllä tapaa yhteiskunnallisesti sivistymättömänä sykähdellä maailman virrassa pää täynnä tietoa jostain erityisestä alasta.
elämä = tekeminen = opiskelu = työ = harrastus
On myös mielenkiintoista todeta, että viime viikolla kun kävelin kohti Tivolia iltasella, kohti illan suoritusta impronäyttelijänä LYY-Speksissä, niin minusta tuntui, kuin olisin ollut kävelemässä duuniin. Tuota fiilistä ei tullut kertaakaan kun olin opettajana. Työ tuntuu harrastukselta ja harrastus työltä. Opiskelu tuntuu joskus työltä, joskus harrastukselta. Mutta kaikki tämähän on vaan tekemistä, vaan sitä elävää elämää. Jostain tekemisistä saa rahaa ja toisista taasen ei saa rahaa.
Muttamutta, työn ja opintojen yhtälö pitää jokaisen taivuttaa omalla kohdallaan sellaiseksi, kuin se itselle parhaiten sopii. Opinnot kannattaa suorittaa lopppuun mutta silti erilaisten töiden ja harrastuksien tekeminen on myös äärimmäisen tärkeää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.