Opiskelijan lempiminen
Viime keväältä tuttu kirjoittelija täällä hei. Kesä oli ja meni, ja voi pojat kuinka lystiä oli tulla takaisin yliopistolle. Lomailu tulee silloin tällöin todellakin tarpeeseen, mutta rajansa kaikella. En miekään olisi jaksanu enää yövalvomisia ja liiallisten nautintoaineiden kulutusta kovin pitkään. Arki ja syksy saa, toivottavasti tekin, armaat lukijat.
Notta opiskelu ei kävisi turhan työlääksi, viihdytän teitä jälleen pari kertaa kuukaudessa kieli poskessa tarinoiden ja turisten opiskelijaelämän ihanuudesta ja kamaluudesta. Itse olen aloittanut kandin parissa pakertamisen, joten siitä tiedossa avautumista - big time. Kouluhommien ohessa koitan jakaa aikani harrastusten, ystävien, perheen, vapaaehtoistyön, töiden sekä *tättärää* armaani kesken. Ei mikään helpoin yhtälö.
Sanokaa te viisauden haltijat, kuinka yhdistää onnistuneesti seurustelu ja opiskelu? Mulla ainakin tahtoo jäädä kurssi jos toinenkin roikkumaan, deadlinet paukkuu ja kirjat pölyttyvät yöpöydillä, kun on vaan kivempaa nuhjata hellun kainalossa sohvalla ja katsoa silmät lasittuen HBO: n loistosarjoja 6 jaksoa putkeen. Ei paljon muista ajatella kouluhommia. Sitten käy taas niin kuin viime keväänä, eli paniikissa huomaan että voi räkä, mulla on tammikuuhun mennessä kertynyt 17 oparia ja äkkiä pitäisi nykäistä jostain lahkeesta tahi hihasta "jokunen" lisää. Ja eikun hiki hatussa vääntämään tenttiä ja esseestä sun muuta hengen tuotosta opareiden toivossa.
Varsinkin jos vastapuoli ei itse opiskele, tuntuu melko turhauttavalta pakertaa jotain esseetä tai lukea tenttiin kun se laatuaika jää vähän vähemmän laadukkaaksi. Yleensä tällaisissa tilanteissa joko a)nukahdan tenttikirja naamallani kuola poskea pitkin valuen tai b)kyllästyn 2 sivun jälkeen ja tahdon lähteä istumaan joko Grandeen tai Pahaan kurkeen. Tosi fiksua.
Onneksi olen helposti lahjottavissa. Viime kesään opintopistepaniikki ratkesi sillä, että parempi puoliskoni nakkasi maailman parhaan porkkanan: tarpeeksi suoritettuja opareita takaisi kaappiini uuden kenkäparin. Kummasti motivoi raahautumaan luennoille.
Notta opiskelu ei kävisi turhan työlääksi, viihdytän teitä jälleen pari kertaa kuukaudessa kieli poskessa tarinoiden ja turisten opiskelijaelämän ihanuudesta ja kamaluudesta. Itse olen aloittanut kandin parissa pakertamisen, joten siitä tiedossa avautumista - big time. Kouluhommien ohessa koitan jakaa aikani harrastusten, ystävien, perheen, vapaaehtoistyön, töiden sekä *tättärää* armaani kesken. Ei mikään helpoin yhtälö.
Sanokaa te viisauden haltijat, kuinka yhdistää onnistuneesti seurustelu ja opiskelu? Mulla ainakin tahtoo jäädä kurssi jos toinenkin roikkumaan, deadlinet paukkuu ja kirjat pölyttyvät yöpöydillä, kun on vaan kivempaa nuhjata hellun kainalossa sohvalla ja katsoa silmät lasittuen HBO: n loistosarjoja 6 jaksoa putkeen. Ei paljon muista ajatella kouluhommia. Sitten käy taas niin kuin viime keväänä, eli paniikissa huomaan että voi räkä, mulla on tammikuuhun mennessä kertynyt 17 oparia ja äkkiä pitäisi nykäistä jostain lahkeesta tahi hihasta "jokunen" lisää. Ja eikun hiki hatussa vääntämään tenttiä ja esseestä sun muuta hengen tuotosta opareiden toivossa.
Varsinkin jos vastapuoli ei itse opiskele, tuntuu melko turhauttavalta pakertaa jotain esseetä tai lukea tenttiin kun se laatuaika jää vähän vähemmän laadukkaaksi. Yleensä tällaisissa tilanteissa joko a)nukahdan tenttikirja naamallani kuola poskea pitkin valuen tai b)kyllästyn 2 sivun jälkeen ja tahdon lähteä istumaan joko Grandeen tai Pahaan kurkeen. Tosi fiksua.
Onneksi olen helposti lahjottavissa. Viime kesään opintopistepaniikki ratkesi sillä, että parempi puoliskoni nakkasi maailman parhaan porkkanan: tarpeeksi suoritettuja opareita takaisi kaappiini uuden kenkäparin. Kummasti motivoi raahautumaan luennoille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.