Onnistunut itsepetos

Esseetä pitäisi ryhtyä vääntämään, palautuspäivään ei ole enää viikkoakaan. Olen selvinnyt niistä ennenkin, ja saanut jopa hyviäkin arvosanoja. Tiedän, että osaan kirjoittaa, ja lähdeaineistoakin olisi vaikka muille jakaa. Mutta aloittaminen, se on pirun vaikeaa.

Toimittajat ja kirjailijat kammoksuvat tyhjää paperia. Niin taitavat tehdä myös opiskelijat. Tietokoneessa olisi jo valmiiksi virta päällä, tekstinkäsittelyohjelmakin aukeaisi parilla hiiren klikkauksella. Lähdekirjallisuutta lojuu pöydällä, on jo lojunut koskemattomana siitä asti, kun kurssi alkoi vajaa kuukausi sitten. Nythän se kirjoittaminen kannattaisi aloittaa, kun aikaakin vielä on. Deadlinevuorokauden viimeisinä tunteina on uskomattoman paljon työmaata myös kansilehden ja sisällysluettelon teossa, sekä lähteiden listaamisessa. Senkin tietää jo kokemuksesta.

Mutta ei. Facebookissa näkyy kaveri laittaneen satakunta kuvaa alkusyksyn Amerikan reissulta, pitäähän ne katsoa läpi ja kommentoida. John F. Kennedyn murha on aina ajankohtainen, salaliittoteoreetikoiden sivuilta löytyy jänniä näkökulmia aiheeseen. Sohvalla on koirankarvoja ja tiskit lojuu altaassa, tänäänhän on mainio päivä siivota ja järjestellä kämppää!

Esseenteko ei tänään etene. Huomiselle on sovittu muuta menoa ja kohta on viikonloppu, eikä silloin ehdi koulutöitä tekemään. Deadlineiltana on taas näppäimistö täynnä sormia ja kahvia kuluu pannutolkulla. Taisi tulla taas kiire.

Huomasinpa eilen, että itsensä voi myös yllättää. Kun tehtävien teon aloittaa täysin suunnittelematta ja spontaanisti, voi syntyä hyvääkin jälkeä. En ollut varannut eiliselle aikaa koulutöille ollenkaan, vaan päivään kuului vain lyhyt työkeikka ja juoksevien asioiden hoitoa. Päätin kuitenkin hetken mielijohteesta laittaa alulle erään kurssin tehtävän, jonka palauttamiseen on vielä hyvin aikaa. Tavallaan huijasin itseni tehtäväntekoon, ja täydestä näytti menevän. Loppupäivähän siinä meni, mutta alkuillasta huomasin, että tehtävähän tuli jo tehdyksi. Voi perkele, mikä voittajaolo!

Virheistä oppii, eikä samaan lankaan mennä kahdesti. Saapa nähdä, onnistuuko huijaus toista kertaa.