Aikaa
Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan, eli kelloja siirrettiin tuntii kesää kohti, minkä onkin hyvä muistisääntö talvi- ja kesäaikojen suuntia mietittäessä. Pienestä asti minua on kiehtonut ajatus teksti-tv:n katsomisesta juuri tuona hetkenä, kun kellonsiirto tapahtuu. Mitä aikarivillä tapahtuu? Ilmeisesti ajassa 03:59:59 seuraava lyönti muuttuu takaisin 03:00:00:ksi. En tiedä, kun en ole koskaan jaksanut vartavasten herätä katsomaan, mutta joskus aion asian vielä tarkistaa.
Ajalla on melko keskeinen rooli yhteiskuntamme pyörimisessä. Jos ei olisi aikaa, ei olisi yhteisiä aikatauluja, eikä omiakaan. Ja omatkin liittyvät jotenkin aina johonkin yhteiseen. Ajatelkaapa tilannetta, jos kelloja ei olisi, emmekä tuntisi aikaa. Töihin mentäisiin auringonnousun ja aamupalan jälkeen. Entä kaamosaikaan, tai yöttömässä yössä? Ainakin myöhästely olisi helppo selittää. Mutta voiko edes myöhästyä, jos ei olisi aikaa?
Kello ja aikataulut ovat kokoajan läsnä. Kaikki toimintamme rakentuu tavalla tai toiselle kellon ympärille. Olisi mielenkiintoista elää edes viikko ilman kelloa. Mennä vaikka mökille. Herätä kun ei enää nukuta, nukkua kun ei enää jaksa valvoa. Syödä kun on nälkä, ulkoilla ja tehdä vaikka polttopuita, kun on valoisaa. Radio, televisio ja kännykkä pitäisi unohtaa, nehän muistuttavat meille ajasta kokoajan.
Kokeilua voitaisiin laajentaa yliopistomaailmaankin. Monesti mielenkiintoinen luento kuluu joutuisasti. Pari-kolme tuntia menee samalla istumalla kuin huomaamatta, jos luennoitsijalla on kyky pitää jutuillaan opiskelijoiden mielenkiinto yllä. Puhumattakaan, jos saadaan aikaiseksi oikein vuorovaikutteinen tilanne, jossa kaikki osallistuvat keskusteluun. Salissa voisi vierähtää helpostikin pimeästä pimeään.
Mutta mitähän akateemiselle vartille tapahtuisi?
Ajalla on melko keskeinen rooli yhteiskuntamme pyörimisessä. Jos ei olisi aikaa, ei olisi yhteisiä aikatauluja, eikä omiakaan. Ja omatkin liittyvät jotenkin aina johonkin yhteiseen. Ajatelkaapa tilannetta, jos kelloja ei olisi, emmekä tuntisi aikaa. Töihin mentäisiin auringonnousun ja aamupalan jälkeen. Entä kaamosaikaan, tai yöttömässä yössä? Ainakin myöhästely olisi helppo selittää. Mutta voiko edes myöhästyä, jos ei olisi aikaa?
Kello ja aikataulut ovat kokoajan läsnä. Kaikki toimintamme rakentuu tavalla tai toiselle kellon ympärille. Olisi mielenkiintoista elää edes viikko ilman kelloa. Mennä vaikka mökille. Herätä kun ei enää nukuta, nukkua kun ei enää jaksa valvoa. Syödä kun on nälkä, ulkoilla ja tehdä vaikka polttopuita, kun on valoisaa. Radio, televisio ja kännykkä pitäisi unohtaa, nehän muistuttavat meille ajasta kokoajan.
Kokeilua voitaisiin laajentaa yliopistomaailmaankin. Monesti mielenkiintoinen luento kuluu joutuisasti. Pari-kolme tuntia menee samalla istumalla kuin huomaamatta, jos luennoitsijalla on kyky pitää jutuillaan opiskelijoiden mielenkiinto yllä. Puhumattakaan, jos saadaan aikaiseksi oikein vuorovaikutteinen tilanne, jossa kaikki osallistuvat keskusteluun. Salissa voisi vierähtää helpostikin pimeästä pimeään.
Mutta mitähän akateemiselle vartille tapahtuisi?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.