tiistai 18. huhtikuuta 2017

Terveyttä luonnosta


Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa on osoitettu, että jo viisi minuuttia metsässä riittää nostattamaan mielialaa. Metsissä samoilun stressiä vähentävä vaikutus on siis jo tieteellisestikin todistettu. Olettaisin, että metsien rentouttava vaikutus on jäänne ajalta, jolloin metsä oli keskeinen osa luonnollista elinympäristöämme. Muutettuani isompaan kaupunkiin, olen joutunut harmittelemaan luonnossaliikkumismahdollisuuksien kaventumista. Päivät menevät töissä, illat taas opintojen parissa. Liikunta, jos sille jää aikaa, tulee suoritettua juoksumatolla ja keinovalaistulla kuntosalilla. Työmatkat sentään tulee kuljettua jalan, mutta auto- ja ihmisvilinässä.

Rovaniemellä asuessa luonnonläheisyyttä ei juurikaan tiedostanut, vaan sen otti tavallaan itsestäänselvyytenä. Viisi minuuttia kotiovelta, ja pääsi jo paikkaan, jota pääkaupunkiseutulainen voisi pitää ikimetsänä. Kehottaisinkin vielä Lapissa oleskelevia ottamaan täyden ilon irti pohjoisesta luonnosta. Runoudessa, kirjallisuudessa ja taiteissa luonnon merkitystä on korostettu kautta aikojen, mutta vasta viime aikoina asiasta on kiinnostuttu vakavasti otettavan terveydellisen tutkimuksen aiheena. Suomalais-japanilaisen metsäntutkimushankkeen tulosten mukaan ”fysiologinen toipuminen stressistä alkaa luonnonympäristössä jo 5-7 minuutin kuluttua stressiä aiheuttavan tilanteen jälkeen, mieliala kohenee 20 minuutissa ja tarkkaavaisuuden elpyminen alkaa 40 minuutin kuluttua.” Ehkä Lappiin kohdistuvassa turismissakin voitaisiin hyödyntää puhtaan ja kauniin luonnon terveysvaikutuksia, tai kenties se jo vaikuttaa sen ilmiön taustalla, mikä tuo tuhannet ihmiset muun muassa Joulupukkia ja revontulia ihmettelemään.


Luonnon terveysvaikutusten ilmeisyys panee miettimään, olemmeko siirtyneet elämään niin erillään meille luontaisesta ympäristöstä, että jo lyhytkin oleskelu aiheuttaa havaittavan muutoksen? Kaupungistuminen, sähkövalot ja muut nykyajan ihmeet ovat olleet evoluution mittakaavassa keskuudessamme niin lyhyen aikaa, ettei olisi ihmekään, ettemme ole vielä niihin sopeutuneet. Tästä pääsemmekin siihen, ettemme voi lajimme kehitystasosta huolimatta ajatella olevamme luonnosta ulkopuolisia. Ihminen on niin monilla tavoin riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta ja sen monista antimista. Esimerkiksi pölyttävien hyönteisten katoaminen olisi ihmiskunnalle katastrofi.

Siksi on sääli nähdä, miten luonnontilaiset alueet pienenevät ja kokonaisia lajeja kuolee ihmisen toiminnan vuoksi sukupuuttoon. Länsimaissa vallalla on ajatus luonnosta resursseja ja hyötyjä tuottavana. Luonto ei ole kuitenkaan tärkeä pelkästään hyödyn näkökulmasta. Luontoa tarkastellessa tulisi kuitenkin ottaa myös eettiset näkökulmat huomioon. Se taas olisi helpompaa, jos ihmisen suhde luontoon olisi läheisempi.

- Matias


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti