Seikkailuoperaatio Poronkusema

Muistan sen kuin viime viikonloppuisen, melkein. Oli täysin tavallinen perjantaipäivä; viikonloppu teki tuloaan, ihmiset olivat iloisia eikä bussin kyljestä tuijottavan Juha Sipilän naama haitannut minua laisinkaan. Korviini kantautui mielenkiinnon herättävää tietoa: Rovaniemelle olisi saapumassa ympäri Suomen valittu opiskelijoiden eliittirykelmä. Kaikki olivat valmiina seikkailuun. Niin minäkin. Seuraavaksi luen katkelmia lokikirjastani viikonlopun ajalta.

Day 1 1200 Heti tiedon saatuani tiesin, että minun on valmistauduttava. Varastoni olivat huvenneet menneiden tehtävien aikoina. En olisi valmis tällaiseen seikkailuun tämän hetkisillä varusteilla. Lähdin siis pitkälle matkalle naapurivaltioon, koska onhan ruoho vihreämpää ja tuotteet huokeampia aidan tuolla puolen. Suuntasin matkalle luottokuskini ja apulaisteni kanssa.

Day 1 1500 ”Hur mår du?” kysyi kassaneiti. Hiivatistako minä tiedän. Kassalta selvittiin rauhallisesti ilman tuon suurempaa problematiikkaa. Ruotsalaiset. Pakatessa ajoneuvoa tajusin unohtaneeni ottaa huomioon ajoneuvon akselikantavuuden. Huomasin sen, kun takapuskuri painoi varpaitani nostellessani viimeisiä tavaroita kyytiin. Luotin kuitenkin kuljettajaani ja hänen ajokykyihinsä. Puskuri kipinää lyöden jatkoimme matkaa kohti kotiluolaani. Rajavartiosto kiinnitti huomionsa kipinää syöksevään takapuskuriin ja lähti vinhaan taka-ajoon. Savu kuitenkin eksytti heidät.

Day 1 1800 Kotiluolaan päästyämme purimme tavarat ja asettelimme ne taisteluvalmiuteen. Jäimme odottamaan lisäapuja Pohjamaalta. Ajattelimme odotellessamme nostaa taistelutahtoamme yhdellä erällä Call of Dutya. Suunnittelimme pelin lomassa huomista seikkailureittiämme ja naureskelimme yhdessä, mihin kaikkiin kommelluksiin saatamme joutua. Hupaisaa. Nopeasti tunnit menettivät merkityksensä ja ensimmäinen seikkailupäivä ikään kuin luisui käsistämme.

Day 1 Ei myöhempiä lokikirjamerkintöjä.

Day 2 1100 Heräsin ovikelloon. Uskollinen apurini jo odotti oven takana otsa innosta piukeana. Hän odotti tulevaa seikkailua. Ilokseni huomasin, että yön aikana apujoukot olivat saapuneet. Olimme valmiit. Ensin vain lasi vettä. Ja Aspiriini.

Day 2 1500 En ollutkaan valmis. Noh, pitsat syötyämme pääsimme viimein liikkeelle kohti suurta seikkailua. Ensimmäinen etappimme sijaitsi virtaavan veden äärellä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalle päästessäni luulin nähneeni jotain liikaa. Tai liian vähän. Pystyin aavistamaan, mitä tuleman piti. Ja pidin siitä. Ennen kuin huomasinkaan, vaatteeni olivat kadonneet ja olin keskellä riehakasta ilakointia. Tätäkö on kuulua opiskelijoiden eliittiin? Kyllä vain.

Day 2 1530 Kylmissäni ja uupuneena olin valmis lähtemään kotiluolaan lepäämään. Huomasin viime viikkojen tehtävien syöneen varastoni lisäksi henkisen ja fyysisen jaksamiseni. Kokosin apurini ja suuntasimme kohti lämmintä turvapaikkaa. Siis kotiin.

Day 2 2100 Tämän jälkeen lokikirjan merkinnät olivat niin epäselviä, ettei loppuseikkailusta voi kertoa informaatiota.

Kyllä seikkailu on aina seikkailua.





-  Niko-Ville ja Lauri -

Kommentit

  1. Ehkä Lassen mammanmuonat painaa vielä sen verta, että kipinä lensi.

    VastaaPoista
  2. Hahaha. Aika lailla story of mine too. -Munahilkka

    VastaaPoista
  3. Mä luulen kanssa että safkat painoi vielä pohkeissa liikaa :DD

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit