Pienissä häissä

Menin reilu viikko sitten naimisiin täällä Rovaniemellä. Muutimme mieheni kanssa tänne viime syksynä. Minä olen kotoisin Kustavista, Turun saaristosta Varsinais-Suomesta, ja mieheni Uimaharjusta, Joensuun lähettyviltä Pohjois-Karjalasta. Meillä ei siis oikein ollut tietoa paikallisista tiloista, pitopalveluista yms. ennen kuin aloimme järjestämään näitä häitä.


Kun päätimme järjestää häät, mietimme tietysti missä haluaisimme ne pitää. Jotenkin Kustavissa tai Uimaharjussa pitäminen olisi ollut toiselle, tai ainakin toisen sukulaisille ja ystäville, jollain lailla epäreilua. Sitä paitsi esimerkiksi kustavilaisia kesähäitä on nähty ja tullaan aivan varmasti näkemäänkin useita ja halusimme tehdä jotain erilaista. Sellaista, että vieraatkin muistaisivat juuri nämä häät, joita ei voisi sekoittaa muihin. Muutenkin koko Lappiin muutto on ollut meidän yhteinen kahdenkeskinen seikkailu ja on mukavaa, että siitä jää tällainen muisto.

Lähdin etsimään tietoa juhlapaikoista ja muista tietysti netistä. Googlesta löytyi mainosten lisäksi hysteeristen morsianten kinastelua siitä, tuleeko kukkien ja serviettien olla samanvärisiä vai vain samansävyisiä (?). Vinkkinä vaan että mikäli haluaa säilyttää edes rippeet uskostaan ihmiskuntaan, kannattaa ainakin vauva.fi –sivuston keskustelupalstoja välttää viimeiseen asti.

Saimme muutamia ehdotuksia parilta paikalliselta ystävältä. Kyselimme niistä ja päädyimme lopulta ravintola Valdemariin, joka opiskelijatapahtumistakin on saattanut joillekin tulla tutuksi. Ihanan tunnelmallinen ja kotoisa paikka ihan joen rannassa keskustan liepeillä eli juuri sopiva meidänlaisille rennoille juhlijoille. Helppoa hommasta teki myös se, että kyseessä kun on ravintola niin ruuat ja juomat järjesti talon oma väki ja baari löytyy.

Meidät vihittiin jo perjantaina virka-aikaan Lapin maistraatissa ja siitä menimme suoraan avantouimaan Valdemarin rantaan. Ounasvaaran Latu ja Talviuintijaosto Hilehiset lämmittivät meille telttasaunan ja valvoivat uintia. Ihanaa, suosittelen! Mukana jo olleet vieraatkin pitivät tästä ja avannossa ensimmäisenä olikin tuore appiukkoni.


Siitä jatkoimme syömään ja toisilleen ennestään täysin tuntemattomat sukulaiset ja ystävät saivat mahdollisuuden jo hieman rikkoa jäätä seuraavan päivän juhlaa ajatellen. Aika mäihä kävi siinäkin, että suosikkibändini Klamydia sattui olemaan perjantaina keikalla Rovaniemellä. Ei muuta kun Veskun paita päälle ja saatiin homma kunnolla käyntiin!

Lauantai-iltana sitten kaikki pirteänä juhlapaikalle. Tai no lähes kaikki, muutamalle vieraalle sattui vielä ikävä viimehetken yllättävä este, no can do. Pääruokana oli poronkäristystä ja perunamuusia ja se oli kyllä tosi hyvää! Ohjelmassa oli puheita, kotivideoita, laulua, tanssia, soittoa, runoja, murteita ja sotilasperinteitä. Tietysti myös klassinen kakunleikkaus, ja hääkimpunheiton muokkasimme vieheenheitoksi, koska minulla oli kimpun sijasta rintakukka samoin kuin sulhasella. Häävalssin sävelsin ja sanoitin itse ja sen lauloi kaasona toiminut pikkusiskoni. Ei kannata muuten antaa laulavan kaason avantouida ja kirkua täysillä häitä edeltävänä yönä tai saattaa ääni vaatia avaamista hieman normaalia enemmän. Asianmukaisena loppuhuipennuksena paikallinen Tero Huhtala ja Nasty Habits pisti bileet pystyyn! Mahtavaa!


Olemme tässä jo koko viime viikon fiilistelleet, kuinka kivat meidät häät olivatkaan. Kaikki meni niin hienosti ja kuuleman mukaan vieraatkin viihtyivät. Parhaat häät ikinä!!! Kiitos hyvästä duunista: Ounasvaaran Latu ja Talviuintijaosto Hilehiset, ravintola Valdemari sekä Nasty Habits. You ROCK!

Kaiken juhlimisen ja järkkäilyn lisäksi keskiviikosta maanantaihin satunnaisia häävieraita kuskanneena ja jatkuvasti toistakymmentä tyyppiä kaksiossamme majoittaneena oli häiden jälkeen viime viikolla hiukan väsynyt meininki. Mutta onnellinen. Hyvin hyvin onnellinen. Vaimo kiittää.



Meeri



Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit