Mitä ne yhteiskuntatieteilijät siis tekee?

Yhteiskuntatieteiden maisteri voi työskennellä aika laajalla skaalalla eri nimikkeitä, joten koitapa siinä sitten simppelisti selittää, kun sukulainen kysyy neljättä kertaa, että mitä nyt opiskelitkaan. Moni voi pohtia samaa yhteishaun lähestyessä, ja rehellisesti sanottuna, sitä pohdin itse vielä opintojen alkuvaiheessakin (myöhemmin tämä pohdinta vaihtui sitten siihen ikuisuuskysymykseen: mikä minusta tulee isona).

Opiskelijan suuntaa ohjaa tietenkin pääaine. Itse opiskelin kandidaatiksi matkailututkimuksen pääaineesta, mutta kandivaiheen aikana ymmärsin, että haluan tarkastella yhteiskuntaa laajemmassa kontekstissa. Siksi vaihdoin pääaineen maisterivaiheessa politiikkatieteisiin ja sosiologiaan, tarkemmin arktiseen maailmanpolitiikkaan. Sivuainevalintojen, harrastusten, harjoitteluiden, luottamustehtävien tai töiden kautta puolestaan tulee löytäneeksi näkökulmia ja toiminta-alueita, joiden parissa voi nähdä itsensä työskentelevän tulevaisuudessa.

Yhteiskuntatieteilijän taitoja opetellaan opinnoissa luennoilla kuunnellen, kysyen ja keskustellen, pari- ja ryhmätöitä tehden, tenttikirjoja lukien, esseemateriaaleja etsien ja kirjallisia töitä rakentaen. Opintoihin sisältyy siis paljon lukemista, mutta sitä ei kannata säikähtää, koska tällaisiakin opiskelutaitoja opetellaan yliopistomatkan alussa. Parhaassa tapauksessa oppiminen jatkuu kurssikavereiden kanssa kahvitauoilla tai ystävien kanssa maailmaa pohdiskellessa.

Monenlaisia materiaaleja kahlatessa on pakko välillä haukata myös happea.

Yhteiskuntatieteilijöitä löytää työelämässä yleensä asiantuntija-, suunnittelu- tai johtotehtävistä lukuisten titteleiden alta. Tärkeä kysymys itselle onkin esittää: mikä minua yhteiskunnassa kiinnostaa? 

Oma keskittymiskykyni löytyy yleensä parhaiten kirjastosta.

On kuitenkin asiantuntijataitoja, jotka yhdistävät kaikkia yhteiskuntatieteilijöitä, ja joihin siksi opinnot valmistavatkin. Oman yhteiskuntatieteilijän identiteetin ja asiantuntijuuden kehittyessä olen tunnistanut seuraavanlaisia asioita:

Yhteiskuntatieteilijä

• ajattelee kriittisesti. Kriittinen ajattelu ei tarkoita negatiivista mielentilaa (tai, no, myönnettäköön, että välillä sekin saattaa iskeä päälle), vaan esimerkiksi kykyä tarkastella asioita eri näkökulmista, arvioida tietoa ja tietolähteitä ja muodostaa perusteltuja käsityksiä. Siihen kuuluu myös itsereflektio.
• löytää mustavalkoisuuden sijaan monia ulottuvuuksia ja näkökulmia, syy-seuraussuhteita, erilaisia vaikuttavia tekijöitä, yhteiskunnan rakenteita ja eri toimijoiden ja ilmiöiden suhteita.
• tunnistaa, tiedostaa ja tunnustaa oman näkökulmansa – sen, joka löytyy opintojen myötä ja toisaalta sen, mitä edustaa työssään.
• osaa etsiä uutta tietoa ja palauttaa mieleen aiemmin opittua. Hän osaa myös käyttää tietoa oikein. Tämä tarkoittaa kriittisen ajattelun lisäksi myös olennaisen tiedon tunnistamista ja tiedon soveltamista työtehtäviin.
• osaa argumentoida perustellusti, pystyy asialliseen debattiin, toimii tarpeen mukaan yhteistyössä muiden kanssa ja/tai itsenäisesti. 
• oppii jatkuvasti uutta. Keskeneräisyyden tunne yhteiskuntatieteitä opiskeltaessa on välillä tuskallista, mutta toisaalta se osoittaa uteliaisuutta maailmaa kohtaan ja tuo motivaatiota.

- Krista, YTK, arktinen maailmanpolitiikka

P.S. Meidän yliopiston yhteiskuntatieteiden opintojen aihesisällöistä löytyy tarkemmin tietoa esimerkiksi yliopiston sivuja tutkimalla ja helmikuussa esitellään kaikkia yliopiston tutkintoja opiskelijoiden suulla, Instagramin puolella :)