Kohti tasa-arvoisempaa finanssialaa – Johtajanaisten kokemuksia johtajuudesta ja urakehityksestä

Vuonna 2023 finanssialalla esihenkilötehtävissä ja vaativissa asiantuntijatehtävissä eri sukupuolten edustajat olivat lähes tasapuolisesti edustettuina. Puolestaan vastuullisemmissa ja haastavissa johtotehtävissä miehiä oli jo hieman yli kolmannes enemmän kuin naisia. (Ammattiliitto Pro, 2024.) Vaikka tasa-arvo on vahvasti esillä suomalaisessa työelämässä ja Suomessa finanssialalla on tehty edistysaskeleita, finanssiorganisaation johtotehtävissä toimivien naisten kokemukset osoittavat, että tasa-arvon toteutuminen ei ole itsestäänselvyys ja töitä on vielä tehtävänä. Pro gradu -tutkielmani tuo näkyväksi, miten esihenkilöasemaan edenneet naiset kokevat tasa-arvon ja uralla etenemisen finanssialan organisaatiossa. Lisäksi tutkimuksella pyritään osoittamaan, mitkä tekijät edistävät tai estävät tasa-arvoisen urapolun rakentumista suomalaisessa finanssiorganisaatiossa.

Kuva: Canva-kuvapankki.

Tulokset osoittavat, että naisten kokemukset johtajuudesta ja heidän johtajuuteensa kohdistamat odotukset näyttäytyvät finanssialan organisaatiossa sukupuolittuneina. Naisten johtajuutta määrittävät edelleen stereotypiat, joissa tunneäly, empaattisuus ja vuorovaikutustaidot korostuvat, samalla kun suoruus ja jämäkkyys voivat johtaa negatiiviseen leimautumiseen. Naisjohtajien odotetaan täyttävän ihanteet, jotka yhdistävät pehmeyden ja vaikuttavuuden, mutta heidän suorapuheisuutensa saatetaan nähdä ilmapiiriä heikentävänä, mikä heikentää mahdollisuuksia toimia rohkeasti vaikuttavassa asemassa. Pehmeitä johtajuuspiirteitä, kuten avoimuutta, läsnäoloa ja luottamuksen rakentamista, pidettiin keskeisinä urakehitystä tukevina tekijöinä. Johtajuus ei näyttäytynyt ainoastaan muodollisena asemana, vaan aktiivisena toimijuutena ja vastuunkantona, joka vahvistaa ammatillista identiteettiä ja urapolun kehittymistä. Tuloksista kävi myös ilmi, että vaikka naisjohtajat tunnistavat omat vahvuutensa ja kykynsä, he kohtaavat ajoittain epävarmuutta, kuten huijarisyndrooman kokemuksia ja taipumusta vaatimattomuuteen. Näistä haasteista huolimatta johtajuus näyttäytyi monille naisille mahdollisuutena kasvaa, vaikuttaa ja tukea muita kehittymään, mikä vahvisti heidän käsitystään johtajuudesta merkityksellisenä osana sekä omaa uraa että organisaation toimintakulttuuria.

Tutkimukseni nosti esiin tärkeän huomion siitä, kuinka oman esihenkilön tuki on avainasemassa urakehityksessä. Jokainen tutkimukseen osallistunut nainen kertoi saaneensa työarjessaan esihenkilöltä tukea; erityisesti kehityskeskustelut koettiin tärkeiksi, sillä ne mahdollistivat uratavoitteiden esiin tuomisen ja vahvuuksien tunnistamisen. Tämä osoittaa, että henkilötasolla annettu kannustus ja luottamus voivat olla merkittävämpiä kuin muodolliset urapolut tai organisaation rakenteet.

”Mulla on ollut esimiehiä, jotka on nähnyt mut. Vaikka sulla olisi kuinka hyvä organisaatio, joka tavallaan mahdollistaisi sen urakehityksen, niin mä en oikeasti tiedä, miten sen organisaation pitäisi tukea sitä, koska mulla ei ole ollut koskaan muuta kuin sillä henkilötasolla, että joku ihminen on uskonut minuun.”                                  

Tutkimustulokset paljastavat, että suomalaisessa finanssialan organisaatiossa naisten urapolkujen rakentumista varjostavat edelleen useat piilevät epätasa-arvon ilmiöt, vaikka organisaatiotasolla tasa-arvopyrkimyksiä korostetaan. Tuloksien mukaan urapolun rakentumisen merkittävät tekijät yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi ovat oikeat verkostot. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä suuri työkuorma muodostivat epätasa-arvon ilmentymän. Vaikka organisaatio periaatteessa tukee joustavia ratkaisuja, käytännössä osa-aikatyö esihenkilötehtävissä osoittautui lähes mahdottomaksi. Tämä rasittaa erityisesti naisia, joilla vapaa-ajan ja vaativan työn yhdistäminen on arkea. Lisäksi moni tutkimukseen osallistuva koki, että esihenkilöksi siirtyminen oli motivoivaa ja toivottua, mutta siihen ei aina saanut riittävästi konkreettista valmennusta tai perehdytystä.

Tämä tutkimus tuo arvokasta lisäymmärrystä, kuinka suomalaisen finanssialan organisaatiossa työskentelevät johtajanaiset kokevat tasa-arvon organisaatiossa ja henkilökohtaisessa urakehityksessään. Tutkimus osoittaa, että tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii jatkuvaa tietoista työtä sekä yksilö- että organisaatiotasolla.

Kirjoittaja Anna-Riikka Kananen opiskelee johtamisen maisteriohjelmassa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kirjoitus on “Johtajanaisten kokemuksia tasa-arvosta finanssialan organisaatiossa” - pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.

 

Lähde:

Ammattiliitto Pro (2024). Tilastotyöryhmän raportti rahoitusalan ansiokehityksestä tilastokaudella 2022–2023. Haettu osoitteesta: https://proliitto.fi/sites/default/files/2024-05/2024_tilastotyoryhman-raportti-rahoitusalan-ansiokehityksesta-tilastokaudella-2022-2023_final.pdf.