Harjoittelussa matkailuhankkeessa – omaa asiantuntijuutta vahvistamassa

Matkailuala ja maahanmuutto eivät yleensä esiinny samassa lauseessa. Poikkeuksena tähän ovat ulkomaiset sesonkityöntekijät, jotka tulevat esimerkiksi Lappiin töihin yhdeksi talveksi. Lapissa asuu kuitenkin jo valmiiksi maahanmuuttajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita työskentelemään matkailualla ja osa työskenteleekin jo alalla. Heitä ei kuitenkaan yleensä esitetä ratkaisuksi matkailualan työvoimapulaan Lapissa. Toki tällä hetkellä matkailualalla ei ole työvoimapulaa koronaviruksen vuoksi, mutta tulevaisuudessa kun matkailijoita todennäköisesti on taas enemmän, tarvitaan myös työvoimaa. 

Kuva: Marko Junttila

Olemme olleet harjoittelussa Lapland of opportunity -hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää Lapin matkailualan työvoiman saatavuutta tuomalla maahanmuuttajien osaaminen ja ammattitaito yhdeksi ratkaisuksi työllistämisen haasteisiin. Hanketta toteutetaan yhdessä Lapin AMK:n, Lapin yliopiston ja Startup Refugeesin kanssa.

Matkailualan työvoimapula Lapissa oli ennestään tuttu ilmiö, mutta jo maassa olevien maahanmuuttajien rooli yhtenä ratkaisuna ongelmaan oli meille uusi näkökulma. Hankemaailma ja sen käsitteet olivat ennestään tuttuja vain teoriassa opintoihin kuuluvien projektikurssien kautta. Hankkeiden käytännön toiminta arjessa oli siis meille täysin uutta. Hankkeessa olemme oppineet paljon siitä, kuinka maahanmuuttajia voidaan innostaa matkailualalle ja kuinka yrityksiä voidaan tukea maahanmuuttajan palkkaamisessa. Opimme myös maahanmuuttoprosesseista laajemminkin, kuten esimerkiksi kuinka töissä oleva turvapaikanhakija voi hakea työperustaista oleskelulupaa. 

Harjoittelun aikana tutuksi tuli myös se, kuinka monet eri tahot ja toimijat työskentelevät maahanmuuttajien ja esimerkiksi heidän työllistämisprosessiensa parissa. Etenkin hankkeessa mukana oleva Startup Refugees -verkosto tuli tutuksi. Harjoittelun tehtäviimme kuului esimerkiksi osallistuminen hankkeeseen liittyviin tutkimushaastatteluihin ja niiden litterointi. Haastatteluissa oli mukana myös tulkki, jonka työskentelyä oli mielenkiintoista seurata. Lisäksi suunnittelimme matkailualaa käsittelevän esittelymateriaalin, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää etenkin alasta kiinnostuneiden maahanmuuttajien parissa. Tämän esittelymateriaalin ideointi ja toteuttaminen olikin ehkä yksi harjoittelun mielekkäimmistä tehtävistä, sillä oman työnsä jäljen näki heti ja materiaalista tulee toivottavasti olemaan hyötyä ja iloa jatkossakin.

Omat haasteensa hankkeen monimuotoisuuden ymmärtämiseen toi myös koronapandemian aiheuttama etätyöskentely. Vaikka etätyöskentelyssä on omat hyvät puolensa, kuten lyhentyneet työmatkat, liittyy siihen myös paljon asioita, jotka vaikuttivat harjoitteluumme. Aloitimme harjoittelun hankkeessa jo toukokuussa, mutta tapasimme hankkeen työntekijöitä ensimmäisen kerran kasvotusten vasta elokuussa. Aluksi vaati hieman aikaa tottua siihen, että työkavereita kuulee ja näkee vain videon välityksellä. Välillä kaipasi sitä, että voisi kysyä nopeasti ohimennen asioita, kun näkee toisia työn lomassa. Kun lähes kaikki työ, jota harjoittelussa teimme, tapahtui etätyönä, hankaloitti se osaltaan esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti pystyimme hahmottamaan hankkeeseen liittyviä eri toimijoita. Toisaalta tämä toi meille myös lisää vastuuta ja tarvetta oma-aloitteisuudelle, sillä tietoa joutui etsimään enemmän itsenäisesti. 

Kokonaisuutena harjoittelu oli opettavainen ja kehitti omaa matkailualan asiantuntijuuttamme. Sen lisäksi, että hankkeiden toimintaperiaatteet tulivat meille tutuiksi, jäi harjoittelusta ennen kaikkea käteen ymmärrys siitä, kuinka hankkeiden avulla on mahdollista oikeasti vaikuttaa matkailualan kehitykseen ja edistää esimerkiksi ihmisten työllistymistä tai alamme tunnettavuutta. Myös etätyökokemuksesta lienee hyötyä meille tulevaisuudessakin, sillä koronapandemia näyttää yhä olevan keskuudessamme ja myös sen jälkeen lisääntyneet etätyömahdollisuudet varmasti näkyvät työelämässä. 

Maarit Suomi, YTK, korkeakouluharjoittelija, matkailututkimus, Lapin yliopisto
Aliisa Wiik, YTK, korkeakouluharjoittelija, matkailututkimus, Lapin yliopisto