Mikä ihmeen notaaritutkielma?
Heipähei!
Ihan liian riemukkaita terveisiä on täältä korona hämmennyksen keskeltä tällä hetkellä suhteellisen mahdotonta toivottaa, vaikka yritänkin pitää mieltä mahdollisimman positiivisena. Tällä hetkellä on aika absurdi olo, sillä mulla ei tälle keväälle enää olekaan muuta kuin notaari. Korotuksia oli tarkoitus tehdä, mutta tenttien toteutuksesta ei ole varmuutta. Lisäksi kurssit, joita olin suorittamassa ovat joko peruuntuneet tai "on hold" niin sanotusti. Speksikin on siirretty syksylle ja toukokuun lopulle varatun ulkomaan matkan peruuntuminen on enää vain ajan kysymys.
MUTTA, jos jotain valoa pitää yrittää tihrustaa tunnelin päästä, niin ainakin mulla on nyt vain ja ainoastaan aikaa keskittyä notaarin tekemiseen ja ruotsin kielitaidon masteroimiseen. Mä olen yrittänyt piristää arkea kirjoittelemalla kirjeitä kavereille, pikkusiskolle ja mummille. Lisäksi ollaan mun ystävien kanssa pidetty skypeyhteyttä auki taustalla jokaisen tehdessä omia hommia. Näin sitä tuntee olevansa muiden seurassa, vaikka todellisuudessa istuukin yksin kotona. Hetken jo harkitsin, että pitääkö tässä äkkiä vielä viimeisillä kulkevilla junavuoroilla yrittää päästä perheen luokse, kun ei mulla tosiaan minkäänlaista läsnäoloa täällä Rovaniemellä enää keväälle näillä näkymin olekaan. Totesimme kuitenkin ystävän kanssa, että täällä on sentään lunta ja kivat ulkoilusäät, toisin kuin Etelä-Suomessa. Tuun muutenkin viettämään kesäloman Helsingissä ja Lohjalla, joten nyt on viimeiset hetket nauttia omasta kodista ja rauhasta.
Siinä hieman mun kuulumisia ja ajatuksia nykytilanteesta. Tän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan oo päivitellä maailman menoa, vaan puhua notaaritutkielman kirjoittamisesta. Mä kerron tässä postauksessa nyt prosessista mun omasta näkökulmasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että meillä oikiksessa, ainakin Lapin yliopistossa, kirjoittamisprosessin rakenne ja eteneminen eroavat hieman riippuen siitä, missä notaariseminaarissa olet ja kuka on notaariohjaajasi.
Itse olin todella hukassa siinä vaiheessa, kun notaarin ajatteleminen tuli ajankohtaiseksi. Tuntui, etten oikeastaan edes tiennyt mikä notaaritutkielma on. Ensimmäinen ongelma mihin törmäsin oli, ettei minua kiinnostavista oikeudenaloista, eli rikosoikeudesta, prosessioikeudesta sekä perhe- ja jäämistöoikeudesta, oltu alun perin järjestämässä notaariseminaareja keväällä ollenkaan. Nämä seminaarit menivät syksyllä, mutta niihin ilmoittautuminen oli myöhäistä siinä vaiheessa, kun asian tajusin. Notaaritutkielman kirjoittaminen on kuitenkin tutkintorakenteessamme ajoitettu lähtökohtaisesti kolmannen vuoden keväälle, minkä vuoksi en tullut edes ajatelleeksi, ettei silloin järjestettäisi seminaareja kaikista aiheista. Hädissään kävelimme ystäväni kanssa varadekaani Ilari Hovilan luokse kysymään neuvoa. Ilari lupasi koittaa järjestää seminaarin myös jostakin meitä kiinnostavasta aiheesta ja näin keväälle järjestyi sekä prosessioikeuden että perhe- ja jäämistöoikeuden notaariseminaari. Hovila lupasi, että tiedekunnan pyrkimyksenä on kehittää notaariprosessia tulevaisuudessa ja pyrkiä tiedottamaan asioista paremmin ajoissa. Kannattaa kuitenkin olla hereillä jo kolmannen vuoden syksyllä asian suhteen, niin säästyy harmailta hiuksilta.
Loppuvuodesta oli aika ilmoittautua itseään kiinnostaviin notaariseminaareihin. Osaan notaariseminaareista oli enemmän ja osaan vähemmän paikkoja. Kaikissa seminaareissa valintakriteerinä oli lähtökohtaisesti opintopisteiden määrä. Tällä pyritään varmistumaan siitä, että opinnoissaan pidemmällä olevilla opiskelijoilla on myös ensisijainen mahdollisuus niissä edetä, jottei valmistuminen jäisi notaariseminaariin pääsystä kiinni. Joissakin notaariseminaareissa oli muitakin valintakriteereitä, sillä niissä oli vähemmän paikkoja. Esimerkiksi prosessioikeuden notaariseminaariin etusija oli niillä, joilla oli ilmoittautuessa esitellä jo jonkinlainen raakileversio aiheestaan. Joissakin seminaareissa saatettiin huomioida myös arvosana aiheena olevan oikeudenalan poolisuorituksesta. Itse hain sekä minua kiinnostaviin seminaareihin että varuiksi myös moneen muuhun ei niin mieluisaan vaihtoehtoon. Seminaareihin hakiessa minulla taisi muistaakseni olla yli 140 opintopistettä ja pääsin jokaiseen seminaariin, johon olin hakenut. En ole kuullut, että joku olisi joutunut itkupotkuraivarit heittämään jäätyään ulos jokaisesta mieluisasta seminaarista, vaikka tällaista on toki voinut tapahtua. Toki voi olla, että esimerkiksi kakkosvuosikurssilaiset, jotka olisivat toivoneet voivansa suorittaa notaarin jo aiemmassa vaiheessa, ovat saattaneet jäädä haluamastaan seminaarista ulos. Joihinkin seminaareihin oli kyllä ilmoittautumisvaiheessa ilmoittautunut enemmän ihmisiä kuin seminaariin oltiin hyväksymässä, mutta suurin osa ilmoittautui useampaan kuin yhteen. Varmasti ilmoittautumiset tasaantuivat siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat vastaanottamaan paikkoja seminaarissa. Vaikkei heti pääsisi ykkösvaihtoehtonaan olevaan seminaariin, saattaa siihen päästä varasijalta.
Mä päätin lopulta mennä Piia Kaaveen perhe- ja jäämistöoikeuden notaariseminaariin, sillä tämä oikeudenala on ehdottomasti omasta mielestäni kaikista kiinnostavin, ja tiesin jo, mistä aiheesta haluan notaarini kirjoittaa. Vaikka tiesin, mihin aiheeseen halusin tutkielmani liittyvän ei minulla todellakaan ollut harmainta aavistusta, mistä OIKEASTI olin kirjoittamassa tutkimuskysymyksestä puhumattakaan. Ensimmäisessä notaariseminaaritapaamisessa sain kuitenkin heti palloteltua aihettani notaariohjaajani kanssa ja tutkimuskysymys muodostui tämän jälkeen suhteellisen helposti. Notaariohjaajat haluavat, että opiskelija keksii aiheensa lähtökohtaisesti itse. Mikäli aiheen keksiminen tuntuu vaikealta, voi notaariohjaajien kanssa käydä juttelemassa ja brain stormaamassa vaikka jo ennen notaariseminaariin hakemista.
Notaarin kirjoittamiseen asetettu aika riippuu notaariohjaajasta, sillä eri notaariseminaareissa on eri dead lineja. Omassa seminaarissani edetään suhteellisen hitaalla tahdilla, sillä meillä oli tänään 17.3. vasta ensimmäinen töiden esittely seminaari, vaikka prosessi on aloitettu jo tammikuun puolivälissä. Viimeistelyseminaari on 12.5. ja työ on palautettava viimeistään 31.5. Oman notaarini tekoa aikatauluttaa seminaarin sijaan notaariprosessin kanssa samanaikaisesti käytävä kielikeskuksen kurssi "Tieteellisen kirjoittamisen perusteet" - OSUO0001. Tällä kurssilla käydään pienryhmissä läpi tutkielmia ja hiotaan niitä. Riippuen siitä, kuinka nopeasti haluaa edetä ja notaarinsa saada pakettiin pystyy valita, haluaako mennä kurssille, joka järjestetään mahdollisimman aikaisin vai mielummin hieman myöhemmin. Itse halusin ottaa notaarilleni mahdollisimman paljon aikaa, sillä minulla piti olla tässä keväällä vaikka ja mitä. Siksi ilmoittauduin myöhäisempään OSUO ryhmään ja ensimmäinen tapaaminen on vasta 26.3.
Notaariprosessin lomassa on ehdottomasti mahdollista suorittaa muita kursseja ja osallistua muihin projekteihin. Kaikki on aikatauluttamisesta ja omasta tehokkuudesta kiinni - niinkuin oikiksessa opiskelu noin muutoinkin. Itse en tutkimussuunnitelman palauttamisen jälkeen kuukauteen vilkaissutkaan notaariani, sillä arkeni täyttyi muista jutuista. Pahinta notaarin aloittamisessa oli puhtaan paperin pelko. Pelkäsin, etten osaa tehdä notaaria ja että siitä tulee huono. Tämän takia lykkäsin aloittamista yhä entisestään, sillä notaarista ei voi tulla huonoa, jos sen kirjoittamista ei koskaan aloita. Kun aloitin kirjoitustyön, alkoi tekstiä muodostua oikeastaan suhteellisen helposti ja pelot laantui todella paljon. Ahdistuksesta ja vaikeuksista kannattaa ehdottomasti puhua notaariohjaajan kanssa. On tärkeetä myös välillä tehdä muutakin, jotta saa ajatuksia hetkeksi pois tutkielmasta ja pääsee sen kimppuun taas uusilla aivoilla muutaman päivän tauon jälkeen.
Vaikka notaaritutkielma on "vain notaaritutkielma", olisi prosessista vielä paljon enemmänkin sanottavaa ja kerrottavaa. Tässä "hieman" informaatiota tutkielman kirjoittamiseen liittyen. Tulen ensi viikolla jatkamaan aiheesta @universityoflapland instagramissa. Sinne tulee kysymysboksia, jossa pääsee kyselemään kaikkea mieltä askarruttavaa. Lisäksi tuun esittelemään vähän omaa aihettani ja kertomaan itse tutkielman rakenteesta, kuten pituudesta ja lähteiden määrästä, lisää. Toivottavasti tästä pitkästä tietopläjäyksestä oli edes jotakin hyötyä/apua! Jätä kommenttia, jos heräsi kysymyksiä ja pistä seurantaan yliopiston instagram tili!
Mukavaa loppuviikkoa! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä :)
-Suvi
P.S. Tällaset kirjeet pikkusiskolta on parhaita <3
Ihan liian riemukkaita terveisiä on täältä korona hämmennyksen keskeltä tällä hetkellä suhteellisen mahdotonta toivottaa, vaikka yritänkin pitää mieltä mahdollisimman positiivisena. Tällä hetkellä on aika absurdi olo, sillä mulla ei tälle keväälle enää olekaan muuta kuin notaari. Korotuksia oli tarkoitus tehdä, mutta tenttien toteutuksesta ei ole varmuutta. Lisäksi kurssit, joita olin suorittamassa ovat joko peruuntuneet tai "on hold" niin sanotusti. Speksikin on siirretty syksylle ja toukokuun lopulle varatun ulkomaan matkan peruuntuminen on enää vain ajan kysymys.
MUTTA, jos jotain valoa pitää yrittää tihrustaa tunnelin päästä, niin ainakin mulla on nyt vain ja ainoastaan aikaa keskittyä notaarin tekemiseen ja ruotsin kielitaidon masteroimiseen. Mä olen yrittänyt piristää arkea kirjoittelemalla kirjeitä kavereille, pikkusiskolle ja mummille. Lisäksi ollaan mun ystävien kanssa pidetty skypeyhteyttä auki taustalla jokaisen tehdessä omia hommia. Näin sitä tuntee olevansa muiden seurassa, vaikka todellisuudessa istuukin yksin kotona. Hetken jo harkitsin, että pitääkö tässä äkkiä vielä viimeisillä kulkevilla junavuoroilla yrittää päästä perheen luokse, kun ei mulla tosiaan minkäänlaista läsnäoloa täällä Rovaniemellä enää keväälle näillä näkymin olekaan. Totesimme kuitenkin ystävän kanssa, että täällä on sentään lunta ja kivat ulkoilusäät, toisin kuin Etelä-Suomessa. Tuun muutenkin viettämään kesäloman Helsingissä ja Lohjalla, joten nyt on viimeiset hetket nauttia omasta kodista ja rauhasta.
Siinä hieman mun kuulumisia ja ajatuksia nykytilanteesta. Tän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan oo päivitellä maailman menoa, vaan puhua notaaritutkielman kirjoittamisesta. Mä kerron tässä postauksessa nyt prosessista mun omasta näkökulmasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että meillä oikiksessa, ainakin Lapin yliopistossa, kirjoittamisprosessin rakenne ja eteneminen eroavat hieman riippuen siitä, missä notaariseminaarissa olet ja kuka on notaariohjaajasi.
Itse olin todella hukassa siinä vaiheessa, kun notaarin ajatteleminen tuli ajankohtaiseksi. Tuntui, etten oikeastaan edes tiennyt mikä notaaritutkielma on. Ensimmäinen ongelma mihin törmäsin oli, ettei minua kiinnostavista oikeudenaloista, eli rikosoikeudesta, prosessioikeudesta sekä perhe- ja jäämistöoikeudesta, oltu alun perin järjestämässä notaariseminaareja keväällä ollenkaan. Nämä seminaarit menivät syksyllä, mutta niihin ilmoittautuminen oli myöhäistä siinä vaiheessa, kun asian tajusin. Notaaritutkielman kirjoittaminen on kuitenkin tutkintorakenteessamme ajoitettu lähtökohtaisesti kolmannen vuoden keväälle, minkä vuoksi en tullut edes ajatelleeksi, ettei silloin järjestettäisi seminaareja kaikista aiheista. Hädissään kävelimme ystäväni kanssa varadekaani Ilari Hovilan luokse kysymään neuvoa. Ilari lupasi koittaa järjestää seminaarin myös jostakin meitä kiinnostavasta aiheesta ja näin keväälle järjestyi sekä prosessioikeuden että perhe- ja jäämistöoikeuden notaariseminaari. Hovila lupasi, että tiedekunnan pyrkimyksenä on kehittää notaariprosessia tulevaisuudessa ja pyrkiä tiedottamaan asioista paremmin ajoissa. Kannattaa kuitenkin olla hereillä jo kolmannen vuoden syksyllä asian suhteen, niin säästyy harmailta hiuksilta.
Loppuvuodesta oli aika ilmoittautua itseään kiinnostaviin notaariseminaareihin. Osaan notaariseminaareista oli enemmän ja osaan vähemmän paikkoja. Kaikissa seminaareissa valintakriteerinä oli lähtökohtaisesti opintopisteiden määrä. Tällä pyritään varmistumaan siitä, että opinnoissaan pidemmällä olevilla opiskelijoilla on myös ensisijainen mahdollisuus niissä edetä, jottei valmistuminen jäisi notaariseminaariin pääsystä kiinni. Joissakin notaariseminaareissa oli muitakin valintakriteereitä, sillä niissä oli vähemmän paikkoja. Esimerkiksi prosessioikeuden notaariseminaariin etusija oli niillä, joilla oli ilmoittautuessa esitellä jo jonkinlainen raakileversio aiheestaan. Joissakin seminaareissa saatettiin huomioida myös arvosana aiheena olevan oikeudenalan poolisuorituksesta. Itse hain sekä minua kiinnostaviin seminaareihin että varuiksi myös moneen muuhun ei niin mieluisaan vaihtoehtoon. Seminaareihin hakiessa minulla taisi muistaakseni olla yli 140 opintopistettä ja pääsin jokaiseen seminaariin, johon olin hakenut. En ole kuullut, että joku olisi joutunut itkupotkuraivarit heittämään jäätyään ulos jokaisesta mieluisasta seminaarista, vaikka tällaista on toki voinut tapahtua. Toki voi olla, että esimerkiksi kakkosvuosikurssilaiset, jotka olisivat toivoneet voivansa suorittaa notaarin jo aiemmassa vaiheessa, ovat saattaneet jäädä haluamastaan seminaarista ulos. Joihinkin seminaareihin oli kyllä ilmoittautumisvaiheessa ilmoittautunut enemmän ihmisiä kuin seminaariin oltiin hyväksymässä, mutta suurin osa ilmoittautui useampaan kuin yhteen. Varmasti ilmoittautumiset tasaantuivat siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat vastaanottamaan paikkoja seminaarissa. Vaikkei heti pääsisi ykkösvaihtoehtonaan olevaan seminaariin, saattaa siihen päästä varasijalta.
Mä päätin lopulta mennä Piia Kaaveen perhe- ja jäämistöoikeuden notaariseminaariin, sillä tämä oikeudenala on ehdottomasti omasta mielestäni kaikista kiinnostavin, ja tiesin jo, mistä aiheesta haluan notaarini kirjoittaa. Vaikka tiesin, mihin aiheeseen halusin tutkielmani liittyvän ei minulla todellakaan ollut harmainta aavistusta, mistä OIKEASTI olin kirjoittamassa tutkimuskysymyksestä puhumattakaan. Ensimmäisessä notaariseminaaritapaamisessa sain kuitenkin heti palloteltua aihettani notaariohjaajani kanssa ja tutkimuskysymys muodostui tämän jälkeen suhteellisen helposti. Notaariohjaajat haluavat, että opiskelija keksii aiheensa lähtökohtaisesti itse. Mikäli aiheen keksiminen tuntuu vaikealta, voi notaariohjaajien kanssa käydä juttelemassa ja brain stormaamassa vaikka jo ennen notaariseminaariin hakemista.
Notaarin kirjoittamiseen asetettu aika riippuu notaariohjaajasta, sillä eri notaariseminaareissa on eri dead lineja. Omassa seminaarissani edetään suhteellisen hitaalla tahdilla, sillä meillä oli tänään 17.3. vasta ensimmäinen töiden esittely seminaari, vaikka prosessi on aloitettu jo tammikuun puolivälissä. Viimeistelyseminaari on 12.5. ja työ on palautettava viimeistään 31.5. Oman notaarini tekoa aikatauluttaa seminaarin sijaan notaariprosessin kanssa samanaikaisesti käytävä kielikeskuksen kurssi "Tieteellisen kirjoittamisen perusteet" - OSUO0001. Tällä kurssilla käydään pienryhmissä läpi tutkielmia ja hiotaan niitä. Riippuen siitä, kuinka nopeasti haluaa edetä ja notaarinsa saada pakettiin pystyy valita, haluaako mennä kurssille, joka järjestetään mahdollisimman aikaisin vai mielummin hieman myöhemmin. Itse halusin ottaa notaarilleni mahdollisimman paljon aikaa, sillä minulla piti olla tässä keväällä vaikka ja mitä. Siksi ilmoittauduin myöhäisempään OSUO ryhmään ja ensimmäinen tapaaminen on vasta 26.3.
Notaariprosessin lomassa on ehdottomasti mahdollista suorittaa muita kursseja ja osallistua muihin projekteihin. Kaikki on aikatauluttamisesta ja omasta tehokkuudesta kiinni - niinkuin oikiksessa opiskelu noin muutoinkin. Itse en tutkimussuunnitelman palauttamisen jälkeen kuukauteen vilkaissutkaan notaariani, sillä arkeni täyttyi muista jutuista. Pahinta notaarin aloittamisessa oli puhtaan paperin pelko. Pelkäsin, etten osaa tehdä notaaria ja että siitä tulee huono. Tämän takia lykkäsin aloittamista yhä entisestään, sillä notaarista ei voi tulla huonoa, jos sen kirjoittamista ei koskaan aloita. Kun aloitin kirjoitustyön, alkoi tekstiä muodostua oikeastaan suhteellisen helposti ja pelot laantui todella paljon. Ahdistuksesta ja vaikeuksista kannattaa ehdottomasti puhua notaariohjaajan kanssa. On tärkeetä myös välillä tehdä muutakin, jotta saa ajatuksia hetkeksi pois tutkielmasta ja pääsee sen kimppuun taas uusilla aivoilla muutaman päivän tauon jälkeen.
Vaikka notaaritutkielma on "vain notaaritutkielma", olisi prosessista vielä paljon enemmänkin sanottavaa ja kerrottavaa. Tässä "hieman" informaatiota tutkielman kirjoittamiseen liittyen. Tulen ensi viikolla jatkamaan aiheesta @universityoflapland instagramissa. Sinne tulee kysymysboksia, jossa pääsee kyselemään kaikkea mieltä askarruttavaa. Lisäksi tuun esittelemään vähän omaa aihettani ja kertomaan itse tutkielman rakenteesta, kuten pituudesta ja lähteiden määrästä, lisää. Toivottavasti tästä pitkästä tietopläjäyksestä oli edes jotakin hyötyä/apua! Jätä kommenttia, jos heräsi kysymyksiä ja pistä seurantaan yliopiston instagram tili!
Mukavaa loppuviikkoa! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä :)
-Suvi
P.S. Tällaset kirjeet pikkusiskolta on parhaita <3
Heippa. Osaatko sanoa, riittääkö 138 op seminaaripaikkaan? Olisi tarkoitus kirjoittaa notaari ensi syksynä, mutta kesällä suoritettujen kurssien opintopisteet ei varmaankaan ehdi tulla kirjatuiksi ennen kuin ilmoittautuminen seminaareihin päättyy.
VastaaPoistaMoikka! Se, kuinka paljon opintopisteitä seminaariin pääsemiseksi tarvitaan riippuu siitä, kuinka monta muuta siihen seminaariin hakee ja paljonko heillä on noppia. Toi 138 opintopistettä on kuitenkin jo tosi hyvä määrä varsinkin syksylle, koska monilla, jotka keväälläkään hakee notaariseminaareihin ei välttämättä oo noin paljoa noppia. Ehottomasti kehotan siis jo syksyllä hakemaan kaikkiin mahollisiin seminaareihin, mihin haluaisit päästä!
Poista