Kynä käteen vai sormet näppäimille?
Hei vain!
Yhteishaun alkamispäivä sen kun vain lähenee, joten ajattelin, että olisi kiva tähän väliin kertoa jotain konkreettista yliopisto-opiskelusta. Itse olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka teknologiapainotteista opiskeleminen tänä päivänä yliopistossa on. Ilman kannettavaa tietokonetta ei oikein tule yliopistossa toimeen, kun kaikki kurssityötkin pitää palauttaa sähköisesti. Toki tämä ei minua nuoremmille ole mitään uutta, sillä he ovat käyneet lukionsa ja kirjoittaneet ylioppilaskirjoituksensakin sähköisesti toisin kuin minä. Mutta jos et ole entuudestaan mikään teknologiavelho, niin ei mitään hätää! Kyllä mystisiltä kuulostavat WebOodi, Moodle ja Office 365-ohjelmat tulevat tutuiksi ensimmäisen parin kuukauden aikana yliopistossa.
Suurin osa kursseista ainakin meillä hallintotieteissä ja johtamisessa suoritetaan perinteiseen tapaan luennoilla istuen ja tehden luentojen ja jaetun aineiston pohjalta joko luentotentin, oppimispäiväkirjan, esseen tai ryhmätyön. Luennoilla professori siis puhuu luentokerran aiheesta yleensä diaesityksen avustuksella ja me opiskelijat teemme tästä muistiinpanoja. Ja muistiinpanoista haluaisinkin nyt kertoa.
Perinteinen tapa tehdä muistiinpanoja on tietenkin tehdä ne kirjoittamalla käsin kynällä paperille. Luennoilla kyllä enää harvemmin näkee ihmisten kirjoittavan muistiinpanojaan kynän ja paperin avulla. Melkein kaikki kirjoittavat muistiinpanonsa läppärillä. Itsehän yritin ensimmäisellä luennolla kirjoittaa muistiinpanoni käsin, mutta se oli minulle aivan liian vaivalloista. Oli yllättävän hankalaa yrittää seurata yhtä aikaa puhuvaa professoria, diaesitystä ja omaa kirjoittamista. Muistan, kuinka minusta tuntui, että missasin yli puolet luennon sisällöstä sen takia, että yritin vain kirjoittaa kaiken dioissa olevan sekä professorin puheesta tärkeimmät asiat ylös. Ikävää perinteisissä paperille kirjoitetuissa muistiinpanoissa on myös se, että ne ovat aina yleensä silloin kotona, kun tarvitsisit niitä esimerkiksi kirjastossa. Käsin kirjoittamisessa on toki myös hyvät puolensa, sillä aivot joutuvat prosessoimaan tietoa enemmän, kun niiden täytyy keskittyä liikuttamaan kättä ja kynää tekstin luomiseksi. Kirjoittaminen on aivojen ja kehon yhteistoimintaa, joten se jättää vahvemman muistijäljen ja näin asiat on helpompi oppia.
Kuten aikaisemminkin mainitsin, melkein kaikki kirjoittavat muistiinpanonsa läppärillä tai jollain muulla älylaitteella. Läppärillä kirjoittamisessa suurin etu on se, että kirjoittaminen on nopeaa ja siihen ei tarvitse keskittyä niin paljoa, kun näppäimistön kirjaimet tuntee ulkoa. Tekstiä voi toki myös kopioida sähköisessä muodossa eli omiin muistiinpanoihin voi myös kopioida suoraan luennoilla käsiteltävät diat, jos laiskottaa. Mainitsemisen arvoinen etu läppäreissä ja älylaitteissa on myös se, että kun muistiinpanotiedostot tallentaa pilvipalveluun, ovat ne saatavilla aina kaikkialla ja millä tahansa laitteella. Päivittäinen ruutuaika kylläkin kasvaa monella tunnilla, jos koko luennon ajan tuijottaa läppärin ruutua. Haasteeksi nousee myös se, että läppärin mukana kantaminen saattaa tuntua vaivalloiselta. Haastavaa läppärin käytössä on myös se, että läheskään kaikissa luentosaleissa ei ole mahdollisuutta laittaa läppäriä laturiin. Pitkänä päivänä ja tehokkaassa käytössä läppärin akku ei kestä koko päivää ja laukun pohjalla kannattaisikin pitää varalla perinteisiä kirjoitusvälineitä.
Itse olen onnistunut yhdistämään molemmista tekniikoista parhaimmat puolet tabletilla ja siihen yhteensopivalla kynällä. Tämä sopii minulle hyvin, mutta jollekin toiselle tämä voisi tuntua liian haastavalta. Se kummasta muistiinpanotekniikasta tykkää on täysin aina henkilöstä itsestään kiinni ja kumpikaan tekniikka ei ole toistaan huonompi. Tärkeintähän on, että luennoilta jää jotain käteen (tai läppärin ruudulle).
- Oona / @elviiraoona
Yhteishaun alkamispäivä sen kun vain lähenee, joten ajattelin, että olisi kiva tähän väliin kertoa jotain konkreettista yliopisto-opiskelusta. Itse olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka teknologiapainotteista opiskeleminen tänä päivänä yliopistossa on. Ilman kannettavaa tietokonetta ei oikein tule yliopistossa toimeen, kun kaikki kurssityötkin pitää palauttaa sähköisesti. Toki tämä ei minua nuoremmille ole mitään uutta, sillä he ovat käyneet lukionsa ja kirjoittaneet ylioppilaskirjoituksensakin sähköisesti toisin kuin minä. Mutta jos et ole entuudestaan mikään teknologiavelho, niin ei mitään hätää! Kyllä mystisiltä kuulostavat WebOodi, Moodle ja Office 365-ohjelmat tulevat tutuiksi ensimmäisen parin kuukauden aikana yliopistossa.
Suurin osa kursseista ainakin meillä hallintotieteissä ja johtamisessa suoritetaan perinteiseen tapaan luennoilla istuen ja tehden luentojen ja jaetun aineiston pohjalta joko luentotentin, oppimispäiväkirjan, esseen tai ryhmätyön. Luennoilla professori siis puhuu luentokerran aiheesta yleensä diaesityksen avustuksella ja me opiskelijat teemme tästä muistiinpanoja. Ja muistiinpanoista haluaisinkin nyt kertoa.
Perinteinen tapa tehdä muistiinpanoja on tietenkin tehdä ne kirjoittamalla käsin kynällä paperille. Luennoilla kyllä enää harvemmin näkee ihmisten kirjoittavan muistiinpanojaan kynän ja paperin avulla. Melkein kaikki kirjoittavat muistiinpanonsa läppärillä. Itsehän yritin ensimmäisellä luennolla kirjoittaa muistiinpanoni käsin, mutta se oli minulle aivan liian vaivalloista. Oli yllättävän hankalaa yrittää seurata yhtä aikaa puhuvaa professoria, diaesitystä ja omaa kirjoittamista. Muistan, kuinka minusta tuntui, että missasin yli puolet luennon sisällöstä sen takia, että yritin vain kirjoittaa kaiken dioissa olevan sekä professorin puheesta tärkeimmät asiat ylös. Ikävää perinteisissä paperille kirjoitetuissa muistiinpanoissa on myös se, että ne ovat aina yleensä silloin kotona, kun tarvitsisit niitä esimerkiksi kirjastossa. Käsin kirjoittamisessa on toki myös hyvät puolensa, sillä aivot joutuvat prosessoimaan tietoa enemmän, kun niiden täytyy keskittyä liikuttamaan kättä ja kynää tekstin luomiseksi. Kirjoittaminen on aivojen ja kehon yhteistoimintaa, joten se jättää vahvemman muistijäljen ja näin asiat on helpompi oppia.
Kuten aikaisemminkin mainitsin, melkein kaikki kirjoittavat muistiinpanonsa läppärillä tai jollain muulla älylaitteella. Läppärillä kirjoittamisessa suurin etu on se, että kirjoittaminen on nopeaa ja siihen ei tarvitse keskittyä niin paljoa, kun näppäimistön kirjaimet tuntee ulkoa. Tekstiä voi toki myös kopioida sähköisessä muodossa eli omiin muistiinpanoihin voi myös kopioida suoraan luennoilla käsiteltävät diat, jos laiskottaa. Mainitsemisen arvoinen etu läppäreissä ja älylaitteissa on myös se, että kun muistiinpanotiedostot tallentaa pilvipalveluun, ovat ne saatavilla aina kaikkialla ja millä tahansa laitteella. Päivittäinen ruutuaika kylläkin kasvaa monella tunnilla, jos koko luennon ajan tuijottaa läppärin ruutua. Haasteeksi nousee myös se, että läppärin mukana kantaminen saattaa tuntua vaivalloiselta. Haastavaa läppärin käytössä on myös se, että läheskään kaikissa luentosaleissa ei ole mahdollisuutta laittaa läppäriä laturiin. Pitkänä päivänä ja tehokkaassa käytössä läppärin akku ei kestä koko päivää ja laukun pohjalla kannattaisikin pitää varalla perinteisiä kirjoitusvälineitä.
Itse olen onnistunut yhdistämään molemmista tekniikoista parhaimmat puolet tabletilla ja siihen yhteensopivalla kynällä. Tämä sopii minulle hyvin, mutta jollekin toiselle tämä voisi tuntua liian haastavalta. Se kummasta muistiinpanotekniikasta tykkää on täysin aina henkilöstä itsestään kiinni ja kumpikaan tekniikka ei ole toistaan huonompi. Tärkeintähän on, että luennoilta jää jotain käteen (tai läppärin ruudulle).
- Oona / @elviiraoona
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.