Millä mielin kandivuoteen?

Moi!
Se olisi minun osaltani kevään viimeisen blogipostauksen aika. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja on vaikea uskoa, että vuoden päästä pitäisi olla jo kandi ulkona jos haluaa ajallaan valmistua.
Jos vertaa kolmevuotiseen lukioon, sinne kahdentoista vuoden päähän jota hädintuskin edes muistaa, kyllä silloin kolme vuotta tuntui paljon pidemmältä ajalta.. Johtuneeko sitten siitä, että nuorempana ei vielä ehkä tarvinnut pyöritellä ja sumplia niin monia elämän osa-alueita opintojen ohella niin kuin nyt, ei ihme että aika vaan kuluu huomaamatta ;) Mene ja tiedä.

Tämä vuosi on oikeastaan ollut hyvin erilainen kuin viime vuosi. Olen pyöritellyt paljonkin sitä, mitä haluaisin valmistumisen jälkeen tehdä. Lähdenkö suoraan maisteriohjelmaan vai yritänkö töihin, menenkö oman alan maisteriohjelmaan vai kokeilenko jotain muuta, haluanko olla muotoilija ja millainen muotoilija? Nyt olisi ”helppo” jatkaa suoraan maisteriksi, usein tauon ottaminen opinnoissa töitä varten tahtoo viedä muille poluille useiksi vuosiksi… Samalla opiskelijabudjetilla eläminen ja opintolainan kerryttäminen on alkanut kiristää sen verran hermoja, että töihin lähtö houkuttelee hyvinkin paljon. Löytyykö ns. oman alan töitä täältä vai täytyykö ottaa sitä mitä saa? Olisinko valmis muuttamaan pois Rovaniemeltä ja ehkä Lapista?

Vastaus jälkimmäiseen on ei, en halua ainakaan pois Lapista enää. Olen kotiutunut näihin maisemiin ja koen pohjoisen ehkä enemmän kodiksi kuin mitä olen kokenut etelä-Suomen. Työmarkkinat vaan tahtoo olla haastavat näillä main, varsinkin luovilla aloilla. Voisin veikata että aika olemattomat jopa, saa siis nähdä mikä on tulevaisuuden urapolku. Uskon että tekevälle työtä löytyy, mutta verkostoituminen ja oma aktiivisuus saattaa joutua koetukselle. Näin introverttinä itsensä markkinointi ja verkostoituminen on lähtökohtaisesti haastavaa, mutta aion kehittyä siinä.

Mites se kandi sitten? Joitakin aiheita on tullut jo mietittyä, vaikka aikaahan tässä vielä on. Kuulun valitettavasti siihen porukkaan, joka miettii miettimistään täydellistä aihetta, kunnes on niin kiire että päätyy valitsemaan kuitenkin sen ensimmäisen mieleen tulleen. Eli, olen jo lähes päättänyt käyttää ensimmäistä mieleen tullutta aihetta, jos se vain hyväksi katsotaan. Tieteellinen kirjoittaminen ja tutkimus jännittää, koska en koe itseäni kovin akateemiseksi tai teoreettiseksi vaikka yliopistossa opiskelenkin.. Luulenpa etten ainakaan olisi voinut päätyä yliopistossa muuhun tiedekuntaan kuin taiteisiin!

Kaiken kaikkiaan jo nyt, kun kaksi kolmasosaa kanditutkinnosta on takana, voin sanoa aikani täällä Lapissa ja Lapin yliopistossa olleen käänteentekevää omassa elämässä. Vaikka en suoraan valmistu mihinkään tiettyyn työhön tai tehtävään, olen saanut paljon eväitä ja ajatuksia omalle polulle. Olen löytänyt vahvuuksia ja kehityksen kohteita, tajunnut mitä en ainakaan halua jatkossa tehdä ja toisaalta löytänyt uusia mahdollisuuksia. Kaikkein merkittävintä on kuitenkin ollut uskallus irtaantua vanhoista elämän ympyröistä ja aloittaa uusi elämä vieraassa paikassa. Muutos on ikäänkuin herättänyt siitä horroksesta, johon oli jo ehtinyt vaipua ja antanut uutta intoa tulevaisuuden suunnitteluun.

Kiitän kuluneesta bloggausvuodesta ja toivotan kaikille aurinkoista ja toivottavasti lämmintä kesää, muistakaa rentoutua kesätöidenkin lomassa!

-Saana