Minun päiväni, jolle annoin arvosanan 9+

Millaista se oma arki oikeastaan on? Miltä se näyttää ja miten se soljuu eteenpäin? Kanssabloggarini Taijan Ihan vaan tavallinen torstai -postaus inspiroi minua ottamaan oman tavallisen arkeni postaukseni aiheeksi ja käyttää kuvaamisen pelkästään omaa puhelintani järjestelmäkameran sijaan. Tällainen oli siis eräs keskiviikko:

Herätys 06.45
Olisin halunnut herätä omasta sängystä, mutta heräsin olohuoneen sohvalta. Edellisenä iltana uni ei tullutkaan heti, joten siirryin sohvalle odottamaan unen saapumista. Yritin ehtiä käydä suihkussa ja syödä aamupalaa ennen kuin kumpikaan lapsista herää, mutta herätykellon jälkeen aika pian lastenhuoneesta kuului iloinen kiljahdus.

Aamu oli hieman poikkeuksellinen, koska toisella lapsista oli neuvola-aika. Onneksi neuvola on saman kadun varrella, joten jäin toisen lapsen kanssa kotiin odottamaan päiväkotiin lähtöä ja ehdin samalla rauhassa valmistauta tulevaan päivään.


Lapset hoitoon 8.20
Pääasiallisesti lapsemme jäävät mielellään päiväkotiin ja tänäänkin heti käsien pesun jälkeen olivat molemmat jo sujahtaneet leikkimään.

Luennoille 8.55
Päiväkodilta mieheni kuskasi minut autolla kotiin hakemaan pyörääni (pyöräkoukku autoon olisi aika kova juttu) ja pyöräilin yliopistolle. Ihanaa, että pääsee taas pyöräilemään ja ensi viikolla aloitan lasten kuskaamisen pyöräkäryllä.


Luennot 9.15-12
Tänään alkoi elävän kuvan historiaa käsittelevä kurssi. En voi kehua olevani suuri elokuvien ystävä, mutta aihe silti kiinnosti. Luennon aikana tein hieman myös muita hommia, vaikka se ei ehkä oppimisen kannalta ole optimaalista.


Lounas 12-12.30
Lounaalla jatkoimme keskustelua luentojen aiheista ja puhuimme eri tv-sarjojen nostalgia-arvosta. Minusta on ihanaa, että arkipäivisin saa valmista ja edullista lounasta yliopistolta, vaikka välillä tuleekin nuristua ruuan laadusta.

Kotona 13-16.30
Uimatreenini personal trainerini kanssa peruuntuivat, joten käytin ajan opiskeluun. Minulla on meneillään radioilmaisun kurssi, jota varten teen podcastia. Tällä kertaa podcastia varten haastattelin omaa miestäni samalla kun kävimme pienellä kevätajelulla ja söimme kevään ekat jätskit.


Lapsien hakeminen päiväkodista 16.30
Vastassa olivat iloiset sekä kuraiset lapset. Autossa takapenkiltä kuului iloinen pulina päivän tapahtumista.

Päivällinen 17.00
Päivällisellä lämmitimme eilistä ruokaa, sillä ruuan jälkeen olimme menossa ystävämme luokse kyläilemään. Pääsimme yllättävän nopeasti päivällispöydästä autoon.



Kyläilyä 17.30
Lapset ottivat ilon irti kyläpaikasta ja juoksivat ystävämme asuntoa edes takaisin. Aikuiset söivät taivaallista jäätelöä ja lapset hotkaisivat askillisen rusinoita. Hetkeksi piti turvautua Pipsa Possuun, jotta ehdittiin rauhassa aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia.


Iltapuuhat 19.15
Iltapuuhille pääsimme normaalia myöhemmin ja toisen lapsen kanssa piti hieman neuvotella siitä, mitä syödään iltapalaksi. Neuvottelun tuoksinnassa mieheni selkään lensi jogurttia. Iltasatukirjasta myös piti neuvotella melko kovaan ääneen, joten satu jäi lukematta. Iltalaulut kuitenkin laulettiin ja uni tuli puoli tuntia myöhemmin heti sen jälkeen, kun oltiin vielä saatu yhdet vesihörpyt.



Omaa aikaa 20.20
Yleensä en jaksa heti lasten mentyä nukkumaan tehdä mitään. Tänäänkin jumitin vartin puhelimellani ennen kuin jaksoin tehdä iltapalaa itselleni. Iltapäivästä alkanut päänsärky alkoi voimistua, mutta tiesin sen helpottavan menemällä nukkumaan. Illalla kirjoittelin vielä juurikin tätä postausta kasaan ja tsekkasin vielä huomisen to do-listan. Hetki oli aikaa myös kiehnätä miehen kainalossa ja kuunnella puolella korvalla kympin uutisia.


Nukkumaan 22.30 
Nukkumaan meneminen, päivän paras hetki. Takana aktiivinen päivä ja uni tuli samantein, kun avasi politiikka ja mediaa käsittelevän kirjan (vielä joskus saan sen luettua loppuun). Uintitreenejä jäin kaipaamaan, koska päivän aikana tuli istuttua ihan liikaa, mutta olin toisaalta kiitollinen siitä, että sain tehtyä mieheni haastattelun. Tälle päivälle annan arvosanan 9+!



Kommentit

Suositut tekstit