Joulunvietto Ikuisen joulun kaupungissa

Hetki, jolloin koin juurtuvani Rovaniemeen, oli silloin, kun vietin ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissani puolisoni kanssa. Aikaisempina vuosina olin matkustanut täydessä junassa kohti (yleensä lumetonta) etelää vanhempieni luokse. Päätös jäädä Rovaniemelle jouluksi tuntui suorastaan vapauttavalta, sillä ei tarvinnut raahata lahjoja, tapella siskon kanssa joulutraditoista tai elää pelkällä suklaalla joulun pyhät, sillä en ole koskaan pitänyt jouluruuista. Päätimme puolisoni kanssa, että ei stressata, tehdään just niitä lemppariruokia ja raahataan patja olohuoneen lattialle, jolla saa syödä sekä nukkua silloin, kun huvittaa. Konsepti oli äärimmäisen toimiva, vaikka itselläni oli vaikea luopua joulustressistä.

Nyt, kun meitä onkin neljä, on joulun vietossa uudenlaisia sävyjä. Vietimme viime vuonna joulua pitkästä aikaa vanhemmillani, mutta koska lapset olivat alle yksivuotiaita me lähinnä valvoimme ja riitelimme. Oli vaikea löytää tasapaino nykyisyyden sekä omien, jouluun ladattujen, odotuksien kanssa.  Tänä vuonna jäämme tänne jouluksi ja alamme muodostaa omia joulutraditioita ennen kaikkea perheenä. Lapset ovat edelleenkin pieniä, mutta alkavat jo ymmärtää jouluun liittyviä käsitteitä, kuten tonttu ja joulupukki. Kahden opiskelijan joulu ei ole materialistisesti runsas, mutta joulutunnelmaa pystymme toivottavasti siitäkin huolimatta luomaan riittävästi kotiimme. On suoraan sanottuna vaikeaa vastustaa joulun ostoshysteriaa, vaikka vältän arjessa normaalistikin turhia hankintoja. Rahaa menee jouluna ruokiin tavallista enemmän, joten lahjoista säästämme mielummin. Osin tämä on myös periaatteellinen päätös; en halua opettaa lapsilleni, että joulu tarkoittaa kasaa lahjoja, jotka revitään auki hetken huumassa ja unohdetaan lelukorin pohjalle uutuuden viehätyksen loppuessa. Lapsemme saavat meiltä kirpparilta ostetut pehmolelut sekä villakerrastot. Isovanhemmilta tulee myös muutama paketti ja kaksosten synttärit ovat miltei heti joulun jälkeen, joten paketteja tulee heille varmasti aivan riittävästi. Ja eihän kaksivuotias osaa (eikä mielestäni kuulukaan) vaatia itsellensä yletöntä tavaramäärää.

Jouluihmisenä rakastan joulun valmistelua. Mieheni ei niinkään, joten ensimmäiseen adventtiin asti saan hillitä halujani kuunnella joululauluja ja laittaa joulukoristeita. Rovaniemi paikkakuntana on täydellinen joulukaupunki: Napapiirillähän soi ympäri vuoden joululaulut ja Joulupukki on läsnä miltei kaikissa kissanristiäisissä. Toisaalta Rovaniemi, Ikuisen joulun kaupunkina, on jäänyt meiltä  osin hyödyntämättä, koska jouluhypetys uuvuttaa jo marraskuussa ja itse kaipaisin enemmän tunnelmallisia hiljentymispaikkoja, en vilkkuvia valoja ja tanssivia tonttuja.  Tai ehkä en ole vielä löytänyt kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia, ennen lapsia asioita kuitenkin katsoin eri näkökulmasta kuin nyt. Minuun teki ainakin itsenäisyyspäivänä vaikutuksen Lainaanranta laulaa isänmaalle -tapahtuma, jossa ihmiset kokoontuivat parvekkeille sekä kadulle hetkeksi laulamaan yhteislauluja. Sen tyyppisiä joulutapahtumia olisi hienoa löytää lisää!

Tältä joululta odotan samoja asioita kuin aikaisempina vuosina: rauhallista yhdessä oloa, kokonaisia päiviä yökkärissä ja suklaakonvehtirasia kainalossa kirjan lukemista. Hyvää joulua siis minun puolestani kaikille Opiskelijaelämää-blogin lukijoille! Palataan ensi vuonna asiaan toivottavasti hyvin levänneinä.