Harha-askelia ja unelma-ammatteja

Minusta tulee isona oopperalaulaja, sihteeri, kemisti, vaatesuunnittelija, uskonnonopettaja, tanssiterapeutti, suunnittelijahortonomi, luokanopettaja, fysioterapeutti, kuvataiteenopettaja, diplomi-insinööri, taiteilija, kosmetologi...

Olen opiskellut elämästäni karkeasti laskettuna 19 vuotta. Omaan opintopolkuuni kuuluu useampi harha-askel minulle sopimattomille opinpoluille, yksi valmis tutkinto ja yksi meneillään oleva tutkinto. Välillä olen vähän häpeillen kertonut silppuisesta opiskeluhistoriastani, vaikka tiedän, että harvan ihmisen elämä menee lukio-korkeakoulu-työelämä -putken läpi. Kun on utelias ja innostuva mieli (niin kuin minulla), voi oman opiskelupaikan löytäminen olla yllättävän työlästä ja vaiherikasta.

Lukion suoritin 3,5 vuodessa ja minulla ei ollut aavistustakaan mihin haluaisin lähteä opiskelemaan. Tai no, oli minulla aavistuksia: ne vain vaihtuivat vähintään kerran lukukaudessa. Opon vastaanotolla kävin niin usein, että opo jossain vaiheessa ehdotti, että ryhtyisin opinto-ohjaajaksi, koska minulla tuntui olevan jo niin paljon tietoa eri aloista... Koska valmistuin ylioppilaaksi joulukuussa, minulla piti olla tarpeeksi aikaa miettiä tulevaa kevättä sekä pääsykokeita. Olin jo päättänyt hakea keväällä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, kunnes jostain keksin hakea heti syksyllä Lappeenrantaan opiskelemaan kemiantekniikkaa. Todistukseni oli kohtalainen, joten pääsin opiskelemaan pelkkien arvosanojen perusteella ja lähdin ennakkoluulottomasti kohti diplomi-insnöörin uraa. Aika pian tosin huomasin, etten pärjännyt lyhyellä matematiikalla ja jokaisena viikonloppuna matkustin kotikaupunkiini, joten en koskaan kotiutunut Lappeenrantaan. Vaikka rakastin yliopistossa opiskelua ja varsinkin kemian laboratoriokursseja, en jatkanut opintojani.

Lappeenrannan jälkeen hain opiskelemaan kemianopettajaksi, kulttuurintuottajaksi ja sairaanhoitajaksi sekä steinerkoulun luokanopettajaksi. Pääsin lopulta opiskelemaan  steinerpedagogiikka ja valmistuin neljän opiskeluvuoden sekä yhden välivuoden jälkeen. Valmistumiseni jälkeen lähdin suoraan töihin Rovaniemelle ja tein töitä kolme vuotta täydellä sydämellä. Toisena työvuotenani kuitenkin tunsin vahvasti olevani väärällä alalla ja kolmantena vuotena sanoin osittaiset jäähyväiset opetusuralleni. Piti siis, jälleen kerran, keksiä itselle uusi sopiva ammatti, eikä se ollut yhtään sen helpompaa kuin tuoreena ylioppilaana tai Lappeenrannan jälkeen.

Halusin alan, jossa työllisyysnäkymät olisivat toiveikkaat  ja minua kiinnosti kokeilla olisiko minusta hoitoalalle. Niinpä päädyin opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Hetkeksi. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen totesin, ettei minulla oikeanlaista kiinnostusta sosiaali- ja terveysalaa kohtaan enkä ollut tarpeeksi paksunahkainen selviämään edes sairaalaharjoitteluista ilman viikottaisia itkuja kotimatkalla. Ammattikorkeakoulu opinahjona oli minulle myös pettymys, joten jäin vuodeksi miettimään mitä minä ihan oikeasti haluan opiskella ja millaisessa työssä ylipäätänsä viihtyisin. Opiskelin avoimessa yliopistossa kuvataiteen perusopintoja ja tein sijaisuuksia entiseen työpaikkaani.

Työn ja opiskelun ohessa minulle valkeni, että olin niin useasti valinnut ns. helppoja ratkaisuja, etten enää tiennyt mihin suuntaan lähteä. Uskalsin myöntää itselleni, että pelko epäonnistumisesta esti minua edes hakemasta taideopintojen pariin. Välivuoden aikana minulle vahvistui myös se, että paikkani on yliopistossa: jossain taiteen sekä tieteen välimaastossa. Halusin jäädä Rovaniemelle, joten Lapin yliopisto oli luonnollinen sekä ainoa vaihtoehto. Välivuoden aikana toinen suurempi projekti tuotti halutun tuloksen: olin raskaana pääsykoerumban juuri alkaessa. Pääsykokeet järkyttävän raskauspahoinvoinnin kanssa menivät onneksi nappiin ja pääsin opiskelemaan nykyistä alaani. Sain myös tietää, että yhden vauvan sijasta, meille olikin tulossa kaksi vauvaa, joten opinnot saivat odottaa yhden lukuvuoden.

Luin kesällä kirjan nimeltä Ammatinvalintakysymys. Kirjassa nostettiin esille ihmisten erilaisia uratarinoita ja miten mm. tuottaja ja nuoriso-ohjaaja ovat päätyneet tekemään/opiskelemaan sitä mitä he rakastavat. Kirjan luettuani aloin katsella omaa opiskeluhistoriaani paljon armeliaammin ja tulin kiitolliseksi joka ikisestä harha-askeleestani. Ehkä polku olisi ollut suorempi, jos olisin rohkeasti lähtenyt tavoittelemaan taide-alan koulutuspaikkaa jo heti lukion jälkeen. Mene ja tiedä.

Kirjasta erityisesti alla oleva sitaatti kolahti ja siitä on tullut jonkinlainen elämänohjeeni niihin hetkiin, jolloin epävarmuus oman tulevaisuuden suhteen alkaa nousta liian korkeaksi.

Mitä sinä haluat tehdä seuraavaksi?

Kuvat: © Tosca Ramberg