Koe, joka voi muuttaa kaiken

Tänään ympäri Suomea oikeustieteiden opiskelijoiksi haluavat vuodattivat osaamisensa paperille. Kuukausien valmistautuminen mitattiin yhdessä viiden tunnin kokeessa, jossa menestyminen tilastollisesti avaa ovet opinahjoon paikasta riippuen noin joka viidennelle hakijalle. Lopuille tulos voi tarkoittaa joko välivuotta tai hakeutumista jollekin toiselle alalle.

Yliopistot ovat soveltaneet vuodesta 2016 ensikertalaiskiintiöitä, joiden toivotaan parantavan ensimmäistä opintopaikkaa hakevien asemaa. Alun alkaen ajatuksena oli nopeuttaa nuorten opintoja ja siirtymistä työelämään, mutta ainakin toistaiseksi ensikertalaiskiintiöiden käyttö on osoittautunut tehottomaksi, sillä nuoret taktikoivat koulutuspaikkaa hakiessaan ja saattavat käyttää useamman vuoden yrittäessään heille mieleistä paikkaa.

Elämän mullistavat muutokset voivat usein olla pienestä kiinni. Mitä jos en olisikaan muistanut sähköisen viestinnän tietosuojalain tarkoitusta ulkoa ja olisin hermostunut oikeustapaustehtävää ratkaistessani. Oma sisäänpääsyni ei onneksi ollut täpärä, mutta jo muutama piste sieltä täältä olisi saattanut kääntää kelkan. Silloin en välttämättä olisikaan päässyt opiskelemaan alaa, joka paitsi hyvien työnäkymien ja arvostuksen lisäksi osoittautui minulle mieluisaksi. Olisinko jaksanut enää yrittää, varsinkin kun minulla on jo yksi tutkinto takana?

Pikakelaus tuohon hetkeen, kun juhannuksen aattona sain sitten tietää saamastani paikasta. Koin yhtä elämäni suurimmista onnistumisen tunteista: olin panostanut täysillä johonkin, ja se maksoi takaisin. Olin myös henkisesti varautunut myös toisenlaiseen lopputulokseen, vaikka pieni toiveikkuus kolkuttelikin takaraivossa. Pohdin, että yrittäisin vielä kerran. Entä mitä haluaisin sanoa heille, jotka eivät panostuksesta huolimatta pääsisikään haluamiinsa opinahjoihin?

Ehkä yrittäisin vielä kerran. Mutta pohtisin myös, miksi tavoittelen sitä jotakin. Teenkö sitä itselleni vai jollekulle muulle? Nautinko siitä, mitä teen? Tällaisia kysymyksiä voi joutua esittämään itselleen läpi elämän myös muualla kuin pääsykoepänttäyksen yhteydessä, eikä siinä ole mitään väärää. Elämä on liian lyhyt siihen, että käyttäisi loputtomasti aikaa sellaiseen, mistä ei lopulta saa mitään – itselleen. Usko, että kaikille löytyy paikka loistaa.

//

Today, thousands of people attended to an admission test for the faculties of law all over Finland. Statistically, every fifth will get their right to study. The rest will have to try again or seek a different plan for themselves.

Big changes in life are often conditional on the small details. What if I hadn’t remembered the principles of good government or if I had dropped the ball with the legal case assignment. Fortunately, it didn’t go to that. But what if things would have gone differently. Would have I tried once more? Probably.

But what about those, who keep on trying without getting what they want. What would I like to say to them? Try once more. But give a thought: why are you doing it? Is it for yourself or someone else? Are you happy with the thing you are doing? These questions ones might have to ask from themselves also in other situations, and it is not wrong to question. Life is too short to be used for something that won’t eventually make you happy.

- Matias