Terveiset Tromsøsta!

Tuon terveisiä Norjasta.

23.45. Rinkka selässä kohti linja-autoasemaa. Mittari näyttää -30 astetta. Hrr, kylmää! Uni painaa jo silmässä ja askellus on jännityksestä hieman hatara. Tuttu bussikuski tervehtii iloisesti ja nostaa rinkkani kyytiin. Matka voi taas alkaa. Uni tulee jännityksestä huolimatta nopeasti silmään, kun käännytään Kittiläntielle.

600 kilometrin pituinen matka taittui unen lomassa ja aamu sarastaa kauniissa Tromssassa. Kadut ovat vielä hiljaiset, mutta ihmisiä vilisee perjantaisessa aamussa pitkin poikin. Ilmassa on edelleen jännityksen tuntua. Ilma on täysin päinvastainen mitä lähtiessä; sade ropisee huppuun ja pieni viima tarttuu takkiin. Kurja ilma ei siltikään saa mieltä matalaksi. Pysähdytään aamupalapuurolle mukavannäköiseen kaffilaan. Kuuden euron aamupuuro, eli havregrøt, manteleilla ja mansikoilla kiitos. Filmien tutkailua ja niiden ympyöimistä. "Tuon elokuvan haluan nähdä!" kajahtelee seurueen suista yksi toisensa jälkeen.

Toinen reissuni Norjaan on alkanut. Filmifestivaalit elävöittävät kaupunkikuvaa ja tutut vuoret tervehtivät kaupungin taustalla. Olen edelleen hämmentynyt kaikesta kauneudesta. Vaikka viikonloppureissu on lyhyt ja nopea, on matka joka kerta yhtä hieno. Viikonloppuun tällä kertaa mahtui kaupungissa vaeltelua, valokuvaamista, paikallisia nähtävyyksi ja tietenkin niitä elokuvia. 

Elokuvakerho Cineman vuosittainen reissu Tromssan elokuvafestivaaleille sijoittui tammikuun kolmannelle viikolle ja matkaan lähdettiin kahden linja-autolastillisen voimin. Kauas on pitkä matka, mutta joka kerta on sitäkin antoisampi. Matkalla mukana ovat intohimoiset elokuvaharrastelijat, kerholaiset sekä muut Norjan matkailusta viehättyneet. Minulle toinen kerta Norjassa antoi taas repullisen muistoja kotiin vietäväksi. Erityisen reissuista teki rovaniemeläisten ohjaajien ja kuvaajien tuotokset, jotka näkivät päivänvalon myös suuremmalle yleisölle. Ei voi olla muuta kuin ylpeä kotikaupungin tyypeistä ja heidän kättentöistään! 

Tromssa, olet aina sydämessäin ja nähdäänhän taas ensi vuonna?

Terkuin, Emmi