Paluu arkeen yllätti minut, taas

Joululoma luo valheellisen hyvänolon tunteen keskelle kiireistä lukuvuotta. Kuukauden ajan voi nauttia lapsuudenkodin lämmöstä, äidin pöperöistä ja isin yön pimeinä tunteina kertomista lapsuustarinoistaan. Siinä sielu lepää. Mikään ei voi horjuttaa sisäistä rauhaani paitsi loppiainen, joka iskee yllättäen kuin muurahaiskarhu talvikolostaan muuraihaispesään. 

Arki pudottaa päällesi painon, jota Chuck Norriskaan ei jaksa nostaa. Mieleesi tulvivat tuhannet työt, jotka suunnittelit tekeväsi kesällä, unohdit syksyllä etkä laiskuuttasi jaksanut tehdä joululomalla. Kammottavaa. Joudut siirtymään takaisin makaroni-riisi -ruokavalioon, kun taas lomalla ahmit päivittäin mammasi tekemää herkkusafkaa. 

Ensimmäistä kertaa kuukauteen joudut laittamaan vaatteet päällesi vain huomataksesi etteivät lempifarkut mene enää kiinni. Ajattelet, että äitisi on epähuomiossa pessyt ne 60° -ohjelmalla. Pahuksen äiti. Paitakin taitaa olla pikkuveljen. Pahuksen pikkuveli. 

Pohjois-Pohjanmaalla aurinko nousee aamukuudelta ja laskee vasta iltakahdeksalta niin, että viimeiset auringonsäteet kimaltelevat jäänpinnalla. Tuolla samalla jäällä Bambi liuskatelee yhdessä ystävänsä Rumpalin kanssa. Ah, mitä romantiikkaa. Pohjoisessa aurinko on muisto vain. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä sen noin keskipäivän aikoihin. Masentavinta on se, kun menet aamulla kymmeneksi kouluun ja pääset kotiin neljältä, et näe aurinkoa koko päivänä. Näin saattaa kulua jopa viikkoja. 

Mutta onhan arkeen palaamisessa hyviäkin puolia. Tapaat ystäviä, joiden näkeminen tuo helpotusta ahdinkoosi. Heillekin on tullut hieman joulukiloja. Kaikilla näyttää olevan päällä pikkuveljen paita. Mahtavaa. Hyvä puoli on sekin, että saat sekasortoiseen elämääsi järjestystä, kun tarkasti kellotetut koulupäivät rytmittävät arkeasi. Ehkä arki on ihan okei. Tai kuten Tom Cruise sanoisi, melkein mahdoton tehtävä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Terkuin 

Lauri ja Niko-Ville