Se tunne...
kun viimeinkin palautat lopullisen version kandistasi, jota olet vääntänyt viimeiset kolme kuukautta. Aiheesta, joka saa sinut kirjoittamaan elävästi ja innokkaasti niin että opponoijatkin sen huomaavat ja antavat siitä kiitosta. Se voitonriemuinen tunne, kun tajuat että olet pysynyt tavoitteessa ja saanut kolmantena vuonna aikaan sen mitä pitikin.
Eli niinhän siinä kävi että kaikesta tuskailusta ja hien ynnä vähän sydänveren vuodattamisesta huolimatta mie sain sen kandin valmiiksi! Eilen olen sen kiikuttanut ohjaajalle, joten jos joku on nähnyt idioottimaisesti hymyilevän meitsin vaeltelemassa yliopiston käytävillä, tämä johtuu yksinkertaisesti edellämainitusta syystä.
Kandin palauttaminen on kuitenkin tuonut eteeni yllättäviä ongelmia. En oikein tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Ensi syksy menee loppujen kurssien suorittamiseen jotta saisin tutkintoni pihalle mutta sen jälkeen, en tiedä. Jatkaako yliopistolla vailla hajuakaan siitä, mitä minun pitäisi vielä oikein ottaa sivuaineekis työllistyäkseni? Vaihtaa ammattipuolelle ja valmistua kahdessa vuodessa ammattiin, samassa ajassa mikä menisi maisteripapereiden saamiseen? Ammattikoulun kautta saisin varmaankin paremmin töitä mutta kiinnostavat alat ovat erittäin rajalliset. Rakastan yliopistossa opiskelua, mutta välillä hirvittää ajatella työllistymisen aiheuttamia vaikeuksia.
Toisaalta, vaikka mie vaihtaisin vielä ammattipuolelle niin mulle on tärkeintä että olen saanut käyttää päätäni ja opiskella sitä mistä tykkään ihan suunnattoman paljon. Valitettavasti en puhu omasta pääaineestani vaan filosofiasta. Siksi mulla surettaakin erityisen paljon, jos kyseisen sivuaine ajetaan alas. Ihan pähkähullua, koko tiedeinstituution perustus matematiikan ohella ja sillä ei muka enää tee mitään? Kukkua sanon mie, kaikkien olisi ihan hyvä opiskella edes vähän filosofiaa vaikka vain yleissivistyksen takia. Mutta ennen kaikkea ajattelun takia, hukkaan se ei mene. Huolimatta siitä että työllistyn varmaan aika huonosti sivuainevalinnoillani koen silti olevani melkoisen varakas näin henkisesti ja omaavani kiitettävän paljon ajatuksellisia työkaluja.
Onneksi on vielä koko syksy aikaa pähkäillä tätä kouluasiaa, eihän sitä tiedä vaikka voittaisin lotossa ja voisin viimeinkin alkaa luomuviljelijäksi ja kanniskella maitotonkkia päivästä toiseen. Onhan sitä ihmisellä hyvä olla haaveita!
Ps. pääsiäinen oli ja meni, mie hurautan kandin valmistumisen kunniaksi Berliiniin ja kohta onkin jo vappu! Minne tämä aika oikein menee sanoo vanhus.
Eli niinhän siinä kävi että kaikesta tuskailusta ja hien ynnä vähän sydänveren vuodattamisesta huolimatta mie sain sen kandin valmiiksi! Eilen olen sen kiikuttanut ohjaajalle, joten jos joku on nähnyt idioottimaisesti hymyilevän meitsin vaeltelemassa yliopiston käytävillä, tämä johtuu yksinkertaisesti edellämainitusta syystä.
Kandin palauttaminen on kuitenkin tuonut eteeni yllättäviä ongelmia. En oikein tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Ensi syksy menee loppujen kurssien suorittamiseen jotta saisin tutkintoni pihalle mutta sen jälkeen, en tiedä. Jatkaako yliopistolla vailla hajuakaan siitä, mitä minun pitäisi vielä oikein ottaa sivuaineekis työllistyäkseni? Vaihtaa ammattipuolelle ja valmistua kahdessa vuodessa ammattiin, samassa ajassa mikä menisi maisteripapereiden saamiseen? Ammattikoulun kautta saisin varmaankin paremmin töitä mutta kiinnostavat alat ovat erittäin rajalliset. Rakastan yliopistossa opiskelua, mutta välillä hirvittää ajatella työllistymisen aiheuttamia vaikeuksia.
Toisaalta, vaikka mie vaihtaisin vielä ammattipuolelle niin mulle on tärkeintä että olen saanut käyttää päätäni ja opiskella sitä mistä tykkään ihan suunnattoman paljon. Valitettavasti en puhu omasta pääaineestani vaan filosofiasta. Siksi mulla surettaakin erityisen paljon, jos kyseisen sivuaine ajetaan alas. Ihan pähkähullua, koko tiedeinstituution perustus matematiikan ohella ja sillä ei muka enää tee mitään? Kukkua sanon mie, kaikkien olisi ihan hyvä opiskella edes vähän filosofiaa vaikka vain yleissivistyksen takia. Mutta ennen kaikkea ajattelun takia, hukkaan se ei mene. Huolimatta siitä että työllistyn varmaan aika huonosti sivuainevalinnoillani koen silti olevani melkoisen varakas näin henkisesti ja omaavani kiitettävän paljon ajatuksellisia työkaluja.
Onneksi on vielä koko syksy aikaa pähkäillä tätä kouluasiaa, eihän sitä tiedä vaikka voittaisin lotossa ja voisin viimeinkin alkaa luomuviljelijäksi ja kanniskella maitotonkkia päivästä toiseen. Onhan sitä ihmisellä hyvä olla haaveita!
Ps. pääsiäinen oli ja meni, mie hurautan kandin valmistumisen kunniaksi Berliiniin ja kohta onkin jo vappu! Minne tämä aika oikein menee sanoo vanhus.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.