Strategiatyö turvallisuuskriittisessä arjessa: osallistumisen ja virkavastuun tasapaino

 Seurasin kehittämispäivää, jossa kokenut ammattilainen kuvasi turhautumistaan. Hän oli käyttänyt aikaansa, ideoinut ja kirjannut huolensa resurssivajeesta yhteiseen työskentelypohjaan. Viesti oli ollut selkeä: nyt vaikutetaan strategiaan.

Silti kokemus jäi vajaaksi.

Hänen sanansa jäivät mieleen:

“On pyydetty osallistumaan. Ajattelin, että nyt pääsee vaikuttamaan. Sitten kun asia toteutui, siinä ei tule yhtään osallistuneen näkemys näkyviin.”

Lauseessa kuuluu yhtä aikaa pettymys ja vahva ammattiylpeys. Se kertoo ihmisestä, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja nähdä, että omalla havainnolla on merkitystä.

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelin strategiatyötä julkisessa organisaatiossa, jossa vastuu on henkilöity ja päätöksillä on konkreettisia seurauksia. Aineistoon kuului 30 haastattelua eri tasoilta sekä kokous- ja työpajamateriaaleja, yhteensä 276 sivua. Halusin ymmärtää, miten ihmiset voivat vaikuttaa työssään tehtäviin linjauksiin. Milloin oma ääni kuuluu ja missä kohtaa päätösvalta siirtyy eteenpäin.

Strategiatyö on selvästi avartunut. Henkilöstöä kuullaan aiempaa laajemmin. Kokouksissa ja työpajoissa syntyy yhteistä tilannekuvaa, ja asioita nostetaan rohkeammin esiin. Eräs haastateltava kuvasi muutosta näin:

“Ideointi on rohkeata, uskalletaan esittää näkökulmia.”

Osallistuminen lisää ymmärrystä ja tekee strategiasta näkyvämmän osan arkea.

Vaikutusvalta ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Moni osallistuu keskusteluun, mutta päätöksenteko keskittyy harvoille. Vastuu on sidottu lakiin ja virka-asemiin, ja riskienhallinta ohjaa ratkaisuja. Päätöksiä tekevät ne, jotka kantavat niistä juridisen vastuun.

Kun toiminta liittyy ihmisten turvallisuuteen, päätösvaltaa ei voi hajauttaa rajattomasti. Keskustelu voi olla perusteltua ja asiantuntevaa, mutta osa ratkaisuista määräytyy laajemmissa rakenteissa.

Strategiatyö syntyy keskustelussa, mutta roolit ja vastuu määrittävät lopulliset ratkaisut.

Moni tunnistaa saman ilmiön omasta työelämästään. Kokouksessa syntyy hyvä keskustelu ja yhteinen tahtotila, mutta arjen realiteetit rajaavat toteutusta. Ympäristössä, jossa virhe voi johtaa vakaviin seurauksiin, tämä jännite näkyy erityisen selvästi.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös liittyy selkeyteen. Osallistumisen rajat kannattaa sanoittaa avoimesti. On tärkeää kertoa, mihin asioihin voidaan vaikuttaa ja mitkä ratkaisut määräytyvät vastuurakenteiden tai lainsäädännön kautta. Kun jokainen tietää, mihin voi vaikuttaa ja mistä joku toinen vastaa, osallistuminen tuntuu reilulta.

Osallistumisen arvo ei ole vallan jakamisessa, vaan siinä, että päätökset perustuvat laajaan tilannekuvaan. Henkilöstö tuo strategiatyöhön havaintonsa ja kokemuksensa. Johto kokoaa kokonaisuuden ja tekee ratkaisun. Molemmat tehtävät ovat välttämättömiä.

Strategia näkyy arjen valinnoissa: siinä, miten vastuuta jaetaan, miten tilanteita ratkaistaan ja miten yhteistyö toimii. Kun organisaatiossa tunnistetaan, kuka tuo esiin riskit, kuka muodostaa kokonaiskuvan ja kuka kantaa päätösvastuun, syntyy selkeyttä ja luottamusta.

Monessa organisaatiossa puhutaan osallistumisesta, mutta harvemmin pysähdytään kysymään, mitä se käytännössä tarkoittaa. Korkean vastuun työssä osallistuminen on ennen kaikkea ammattitaidon jakamista. Se on havaintojen esiin tuomista ja arjen kokemuksen muuttamista yhteiseksi ymmärrykseksi. Kun tämä ymmärrys yhdistyy selkeään vastuunjakoon, syntyy vahva perusta päätöksenteolle. Johto tarvitsee henkilöstön näkemyksen. Henkilöstö tarvitsee johdon suunnan.

Kirjallisuus

Viskuri, N. (2026). Osallistumisen paradoksi turvallisuuskriittisessä strategiatyössä: strateginen toimijuus, vastuu ja käytännöt viranomaisorganisaatiossa. Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto.

 
Nina Viskuri 11.2.2026

Nina Viskuri opiskelee johtamisen maisteriohjelmassa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kirjoitus on “Osallistumisen paradoksi turvallisuuskriittisessä strategiatyössä: strateginen toimijuus, vastuu ja käytännöt viranomaisorganisaatiossa” -nimiseen pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.

Kuvituskuva: Adobe Stock by Ryan