JOS JOS JOSSITTELUA

Viimeistä viedään, jos totta puhutaan. Tää on mun, eli Viivin, vika blogikirjoitus. HUHhuh what a journey! Tän somehomman aikana musta on tullut taiteiden kandi, oon sinetöiny mun ekan maisterivuoden ja löytäny oman alan työpaikan. Tai harkkapaikan, mutta palkkaa kun siitä kerran saa niin eikö sitä voi työpaikaks kutsua?

Vappu24 ja Valtatie 4

Vaikka paljon on kerennyt tapahtumaan ja varmasti paljon vielä tulee tapahtumaan, pyörii mun päässä ajatukset: "Oonko tehnyt ja kokenut tarpeeks? Oonko osallistunut kaikkiin tapahtumiin, mihin oon halunnut? Mitä jos oisin tehnyt sitä tätä ja tota? Tai entä jos en oiskaan tullut tänne opiskelemaan?"

Sitähän sanotaan, ettei kannata jossitella tai, että elämä vie kyllä sinne, minne pitääkin. Ja mä kyllä pohjimmiltaan haluun uskoo tähän, mut onhan sitä nyt tervettä myös jossitella. Kai? Oli miten oli, tänään jossitellaan.

Yks suurimmista jossittelun aiheista mulla on ollut se, että mitä jos en oiskaan tullut opiskelemaan Lappiin? Laskettelu mut tänne puhtaasti ohjas, ja noh, halu muuttaa pois Lahesta. Jos en ois tänne tullut, en ois päässy viettämään hienoja talvia, löytänyt uusia kavereita ja poikkista, perustanu skimbakerhoa, käyny viikonloppuvierailuilla Suomen parhaimmissa laskettelukeskuksissa, liikkunu yhtä paljoa luonnossa tai päässy suunnittelemaa koulutusohjelman uutta ilmettä kokonaan uudestaan.

Nyt kun osa tutuista on alkanut valmistumaan, on kuullut usein myös lauseen: "mä vähän kaipaan haalarielämää". Ja perään kehotetaan nauttimaan. Niin jep, valmistumisenhan jälkeen, se iänikuinen oravanpyörä alkaa. Se on töitä ja lomaa loppuelämän. Toivottavasti, kai? Hyvässä ja pahassa. Niimpä on tullut jossiteltua myös, että, mitä jos en ookkaan nauttinut mun opiskelijaelämästä tarpeeks? Tänä keväänä käytiin viimeisillä yhteisillä sitseillä meijän since-day-one -kaveriporukalla. Mihin se aika vierähti? Justhan me soviteltiin yhdessä haalareita? Oonko mä nyt riehunu ja käyttänyt mun immuniteettipukua tarpeeks? Tai no, onhan tässä vielä vuosi jäljellä, mut mitä jos..?

Pointtina tässä jossittelussa on se, että sitä on ihan hyvä harrastaa. Sen avulla saattaa tajuta, jos jotain on jäänyt tekemättä. Ja parhaassa tapauksessa, sen vielä kerkeää tekemään. Ja jos ei, sekin on ihan fine. Kai?

Mä oon tainnut sanoo tän jo aikasemminkin, mut sanonpahan uudestaa: ei saa kyynistyä. Pitää antaa mennä vaan. Niin niitä muistoja syntyy. Koputa sitä ihastusta olalle baarijonossa... tai ruokajonossa, mee Valtatien vartee pyytää torvea et voitte ottaa kavereitten kesken huikkaa, ota rastinpidossa ne kaikki lahjukset vastaan vaikka ne ei sitä suosittelekkaan, laita se kysymys Jodelii et lähtiskö porukkaa tällaseen hommaan messiin, avaa suus jos joku asia ei miellytä, heittäydy asukilpailuihin mukaan ja pukeudu vaikka kuule skibidi toiletiks. Kuhan nyt vaan tekeisit, ennemmin ku jossittelisit. Riehuisit ja rääkyisit. Tai siis, mikä sulle nyt toimiikaan. Meneminen ja tuleminen?

Mmmm anyway. Mun yks viisas kaveri kerran sanoi: do it for the plot. Tarviiko suomentaa? Mitä jos en suomennakkaan? No suomennetaan: tee se juonen vuoks. Ja sit ku se on tehty niin eipähän tarvii enää jossitella.

- Viivi / (teollinen) muotoilu / TTK