Siilarit jalkaan ja menoks! Tunnelmia talvivaellukselta

Juuli puikoissa ja seuraava postaus tulee olemaan pelkkää talvivaellus ränttiä... ps. Siilareilla tarkoitetaan tässä yhteydessä Sealskin merkkisiä vedenpitäviä sukkia, joita käytin joka päivä :) Muita sukkia ei olisi tarvinnut ollenkaan...

ELÄMÄNI YKSI UPEIMMISTA REISSUISTA TAKANA! 

Olen kotiutunut viikon kestäneeltä talvivaellukselta luoteis-Ruotsista. Vaellus oli talviretkeilykurssi, jonka olin valinnut kurssitarjottimelta viime joulukuussa. Kurssi oli Lapin amk:n järjestämä, mainitsinkin tästä jo viime postauksessa. 

Viikko alkoi noin 9 tunnin automatkalla ensin Storumaniin, jossa yövyimme partnerikoulun jumppasalin lattialla. Ensimmäisenä iltana tutustuttiin vähän ruotsalaisiin, jotka tulivat mukaan vaelluksen toisena päivänä. Iltaa vietettiin yhteisellä ravintolaillasella pizzaa syöden.

Seuraavana aamuna ajoimme parkkikselle Ammarnäsiin, josta vaellus alkoi ensin pitkällä nousulla tuntureille. Ensimmäiset mäet tuntuivat raskailta, koska ahkion vetäminen perässä oli uutta, ja nousut jokseenkin pitkiä. 

Ahkiota vedettiin perässä upeissa maisemissa. 

Useita vaatekerrastojen vähennystaukoja pidettiin... :D

Paikalle päästyämme rakensimme keskelle laaksoa "tent valleyn", eli telttakylän, joka koostui teltoista rivissä sekä syvennyksestä, jossa tehtiin ruokaa ja hengailtiin. 

Lisäksi rakennettiin lumeen ainakin kolme vessaa (eli reikiä lumeen ja seinät ympärille... :D)

Seuraavina päivinä ruotsalaisryhmä tuli paikalle, ja tehtiin useita upeita päivävaelluksia ilman ahkiota. Jakauduttiin ryhmiin sen mukaan, kuinka pitkiä ja vaativia päivävaelluksia jokainen halusi tehdä. 

Yksi ryhmä lähti jopa pidemmälle kahden yön vaellukselle huiputtamaan kuvissa näkyvän vuoren.

Viikon vaellus tarjoili upeita maisemia, luonnon ihastelua, paljon naurua ja vitsejä, upeita uusia ihmisiä, tutustumista, hauskan pitämistä, talviretkeilytaitojen oppimista, viileitä aamuja ja öitä (joista selvittiin) aurinkoa, rusketusrajoja naamassa, hikisiä päiväretkiä, trangiaruokaa, omien rajojen testailua, lumen sulatusta ja tunturihuiputuksia... vain muutamia kokemuksia mainitakseni ;) Puhumattakaan hupaisista automatkoista...

Tunsin jälleen (kuten tuntureilla yleensä) olevani elementissä luonnon keskellä. Nautin hyvin paljon puhelimettomuudesta, kiireettömyydestä ja luonnon aikatalun mukana elämisestä (heräämisestä aikaisin ja nukkumaan menemisestä auringonlaskun aikaan jne...). 

Ruotsalaisryhmän kanssa oli tosi helppoa ja luontevaa. Oli mahtavaa, kun he jakoivat parhaita retkeilyvinkkejään meille. Opin reissun aikana paljon siitä, miten kannattaa toimia talviolosuhteissa, miten ennaltaehkäistä kylmyyttä ja ylipäänsä siitä, miten selvitä pakkasasteissa. Vaikka olenkin kokenut vaeltaja, talviolosuhteissa en ole ennen retkeillyt, sillä olen aikaisemmin vierastanut kylmyyttä ja lunta. 

Nyt voin todeta, että on tämäkin "kammo" voitettu!

Reissu oli ikimuistoinen ja jätti minuun mielettömän paljon onnistumisen kokemuksia ja onnellisuuden tunnetta! Voisin suositella talvivaeltamista kaikille, varsinkin jos onnistuu olemaan yhtä onnekas säiden puolesta. Meille siunaantui jokaisena päivänä auringonpaiste ja noin 5-10 asteen lämpötilat. Voin todeta, että oli jopa kuuma hiihtäessä. Yöllä pakkasta oli korkeintaan -11 astetta.

Suosittelen talvivaeltamista, ja nimenomaan tätä amk:n kurssia kaikille, joita retkeily ja talvivaeltaminen edes vähän kiinnostaa. Opin kurssin aikana merkittäviä selvitytymistaitoja ja sain kurssilta sekä uusia kokemuksia että ystäviä. 

Opinnot tältä vuodelta alkavat olla loppusuoralla. Odotan paljon kesää ja sen myötä uusia tuulia työtilanteeseen ;) 

Kuulemisiin! 

Kevät terkuin, Juuli/Keka