Kun strategia syntyy yhdessä – Mitä opin gradututkimuksestani

Mitä tapahtuu, kun strategia ei olekaan vain johdon pöytälaatikkotyötä, vaan prosessi, johon osallistuvat monet eri ihmiset? Tätä kysymystä lähdin tutkimaan gradussani. Aihe syntyi kiinnostuksesta siihen, miten isossa julkisessa organisaatiossa tehdään strategiaa – ei teoriassa, vaan arjessa.

Usein strategiasta ajatellaan, että se on valmis asiakirja, jonka johto laatii ja muu organisaatio toteuttaa. Todellisuus on kuitenkin paljon monisyisempi. Strategiatyö on vuorovaikutusta, keskustelua ja neuvottelua siitä, mikä on tärkeää ja mihin suuntaan ollaan menossa.

Graduni lähtökohtana oli tarkastella strategiaprosessia osallistamisen näkökulmasta: millaisia mahdollisuuksia ja haasteita siihen liittyy, ja mitä osallistuminen tarkoittaa käytännössä. Tutkimukseni perustui haastatteluihin, joissa eri toimijat kertoivat kokemuksiaan strategiatyöstä.

Mitä osallistaminen antaa – ja mitä se vaatii?

Osallistaminen koettiin pääosin myönteisenä. Se toi tilaisuuksia vaikuttaa, lisäsi ymmärrystä ja auttoi sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Eräs haastateltu sanoi osuvasti:

“Kyllä mä oon kokenut sen tietyllä tavalla etuoikeutena, että pääsee olemaan mukana

miettimässä niinkin tärkeätä asiaa kuin organisaation strategia -- kyllä mä sen koen,

että on hienoa, että pääsee olemaan mukana siinä. Se auttaa omassa työssä:

Mun mielestä ymmärtää paremmin omaa työtä."

Samalla osallistaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisen helppoa. Se vaatii aikaa, resursseja ja kykyä käsitellä erilaisia näkemyksiä. Kaikkia ei voi eikä ehkä pidäkään ottaa mukaan jokaiseen keskusteluun. Moni toi esiin myös sen, että osallistaminen voi tuntua kuormittavalta:

“Tuntuu, että kun se [strategiapäivityskierros] saadaan päätökseen,
niin saman tein lähes alkaa jo seuraava kierros. Eli on hyvin lyhyt aika sellaista,
että nyt juuri meidän strategia tai päivityskierros ei ole ajantasainen
ja se on ehkä tietyllä tavalla vähän kuormittavaa.”

Kuva: Pixabay.com

Strategia elää arjessa

Keskeinen havainto oli, että strategia ei ole vain paperille kirjattu suunnitelma. Se rakentuu arjen käytännöissä, puheissa ja teoissa. Strategia syntyy uudelleen joka kerta, kun sitä tulkitaan ja sovelletaan työssä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että strategiaa ei voida “valmisohjelmana” jalkauttaa, vaan sen merkitys muotoutuu aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Juuri siksi osallistuminen on tärkeää – sen avulla syntyy yhteinen ymmärrys ja tunne siitä, että suunta on oikea.

Mitä opimme?

Tutkimukseni antaa kolme keskeistä oppia:

1. Osallistaminen vahvistaa sitoutumista – ihmiset kokevat strategian omakseen, kun heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa sen muotoutumiseen.

2. Osallistaminen ei ole itseisarvo – on löydettävä sopiva taso, jotta prosessi ei kuormita liikaa.

3. Strategia syntyy käytännöissä – sen merkitys rakentuu arjen keskusteluissa ja päätöksissä, ei vain strategiakirjassa.

Miksi tämä on tärkeää?

Julkisessa organisaatiossa strategiatyö koskettaa monia. Osallistaminen voi parhaimmillaan luoda yhteistä suuntaa ja vahvistaa luottamusta. Se vaatii kuitenkin tasapainoilua: liian vähän osallistumista voi jättää ihmiset ulkopuolelle, liian paljon voi uuvuttaa.

Strategia ei siis ole vain hallinnollinen velvollisuus. Se on yhteinen tarina, jota kirjoitetaan joka päivä uudelleen.

Sari Tyynelä

29.8.2025

Sari Tyynelä opiskelee johtamisen maisteriohjelmassa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kirjoitus on “Julkisen organisaation strategiatyö” - nimiseen pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.