Monen unelman soppa 2/3

Terve! Viivi eli (teollisen) muotoilun höylä täällä taas jauhamassa. Tällä kertaa ajattelin tosiaan rupatella ihmissuhteista. Onks muuten sanalle ”verkostoituminen” jotain vähemmän tylsältä ja oppikirjamaiselta kuulostavaa termiä, joka ei aiheuttais pientä oksennusta kurkkuun joka kerta, ku sen sanoo? No vaik: frendaaminen? No ei toikaan oikein lähe, mut käytetään sitä silti.

Mun monen unelman sopan (kaksoisuran) aikana oon väistämättä oppinut frendaamaan ja siitä on tullut mulle tosi tärkee voimavara. Tää teksti ei nyt kuulosta yhtään multa… No ihan sama, jatketaan.

 

Kun muutin 2021 ekaa kertaa pois kotoa Lahdesta Kuusamoon, jäi päällimmäisenä tunteena koti-ikävä. Oon tyyppi, joka pystyy parhaiten rentoutumaan tuttujen ihmisten ympäröimänä ja nauttii koti-illoista perheen kanssa. 

Kotona Lahessa kavereitten kaa kesällä 2023

 

Ensimmäinen vuosi kaukana kotoa oli aikamoista totuttelua. Ainoat hetket, kun pääsin käymään kotona, oli joulu, tai, kun lähin jollekin kisamatkalle. Muu aika menikin työntekoon ja treenaamiseen. Aattelin, että ehkä kun muutan Rolloon, mulla on enemmän aikaa käydä kotona, koska Rovaniemeltä on paljon paremmat kulkuyhteydet etelään. Toisin kuitenkin kävi, koska työnteko vaihtui opiskeluun ja välimatkat lajivalmennukseen 20 kilometristä 200 kilometriin...

 

Viimeiset neljä vuotta oon siis nähnyt mun perhettä vaan jouluisin, kesäisin ja jos oon ollut lähössä johonkin reissuun. No on äippä lomillaan tullut aina kyläilemään, mikä on ollu tosi nastaa.

Muuttohässäkkä Rovaniemellä, syksy 2022

Koska perheaikaa ja tuttuja kaveriporukoita ei enää ollut tarjolla samalla tavalla kuin ennen, oli aika tehdä uusista kavereista ”toinen perhe”.

 

Olin onnekas, koska 1) meijän vuosikurssin porukka oli tiivis ja meillä oli (ja on) hyvä pöhinä 2) sain muutaman tosi hyvän ystävän, joihin oon voinu tukeutua täällä Rollon päädyssä ja heistä tuli mun ”toinen perhe”.

 

Viime syksynä 2024 tutustuin myös @lapinyliopisto Jodel -kanavalta uusiin mahtavaiin tyyppeihin, kun ruvettiin perustamaan RovaRidee Lapin korkeakouluopiskelijoille. Toi projekti on tuonut mulle niin paljon uusia ihania ihmisiä elämään yli tiedekuntarajojen. Pus vaan heillekin.

Mun rolloperhe: Raakel, Emmi ja Iris + meijän fuksikevät ja tuoreet haalarit

Oon myös ollut etuoikeutettu, kun oon päässy urheilun puolesta matkustelemaan paljon ja tutustumaan ihmisiin ympäri maailmaa. Jokaisesta kisasta oon saanut uuden kaverin. Jokaisesta noista kaverisuhteista on myös tullut mulle tosi tärkee. Yhtäkkiä olin myös tilanteessa, jossa yks uus opiskelijakaveri tunsi mun brittiliäisen kilpakumppanin… niiku what?!

 

Omasta kotikaupungista muuttaminen (kauas) tarjoaa siis paljon uusia mahdollisuuksia ja kontakteja. Ehkä yritän kannustaa tällä myös tutustumaan uusiin tyyppeihin ennakkoluulottomasti. ”Laugh with every stranger, the stranger the better”, niinku se joku TikTok -trendi tällä hetkellä menee pitää kyllä kutinsa.

Uus ympäristö ja mukavuusalueelta poistuminen voi tarjota paljon uutta sisältöä ja ihmisiä sun elämään. Ja jos uus ympäristö ei natsaakkaan, voit aina palata takaisin sinne, mistä oot lähtenytkin, mutta niin, ettei sun tarvii ajatella ”mitä jos”. 

 

Elämä on kyllä piru vie pelkkiä valintoja. Koska mä haluun opiskella, treenata ja elää Lapissa, oon joutunut luopumaan tutuista piireistä ja viikottaisista perheilloista. Koti-ikävän kanssa oppii kuitenkin elämään. Ja kun palaa kotiin tai omien läheisten ihmisten luokse, niitä hetkiä osaa myös arvostaa paaaaljon paljon enemmän. 

 

”Oppiipahan olemaan”

- Viivi / TTK / Muotoilu