Mitä on elämä yliopistosta valmistumisen jälkeen?

Opinnot suoritettu, graduseminaari käyty, tutkielmat pistetty tulille ja toistuva puheenaihe löytää tiensä jokaiseen opiskelukavereiden kanssa käytyyn kahvipöytäkeskusteluun: valmistuminen. Mitä sitten tapahtuu, kun yliopisto-opinnot loppuu? Viiden vuoden ajan on saanut nautiskella tietynlaisessa opiskelijakuplassa, jossa ruoka maksaa alle kolme euroa, VR kuljettaa kaikkialle puoleen hintaan ja valtio tukee taloudellisten asioiden kanssa. Ei voi kyllä tarpeeksi ylistää sitä, kuinka hieno koulutussysteemi meillä täällä Suomessa on, ja kuinka jokainen on oikeutettu opiskelemaan juuri sitä, mitä itse haluaa. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan, ja jossain vaiheessa tulee jokaiselle eteen (luultavasti aivan liian pian) se tilanne, että valmistuminen häämöttää jo horisontissa. 

Mua itseäni se jännittää, ja suorastaan pelottaa. Valmistumiseen liittyy paljon isoja kysymyksiä ja epävarmuutta, jotka kummittelevat ajatuksissa aina aika ajoin. Mitä jos valmistun, enkä saa töitä? Mistä niitä oikeita aikuisten töitä edes saa? Mitä jos tajuan valmistumisen jälkeen, että olenkin aivan väärällä alalla, mutta käytin opintoihini viisi vuotta elämästäni? Sainko varmasti opiskeluajasta kaiken mitä voin saada? Ja tietysti klassinen: jos opiskelijaelämän sanotaan olevan elämän parasta ja hauskinta aikaa, onko tästä nyt vain ja ainoastaan suunta alaspäin?

Itse koen saaneeni opiskeluajalta kaiken sen mitä lähdin hakemaankin, ja onnekseni myös paljon enemmän. Opintojen ohella olen saanut ihania, toivottavasti koko loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita, työkokemusta ja kokemuksia maailmalta. Olen saanut tehdä töitä mahtavien alan ammattilaisten kanssa, ja saanut tukea ja koulutusta itseäni kiinnostaviin asioihin. Ja erityisesti matkailututkimuksen opiskelijan näkökulmasta olen saanut juuri sitä ainutlaatuista matkailualan kokemusta mm. Lapin matkailua kehittävien kurssien kautta ja työskennellessä läpi hullun talvisesongin. 

Vaikka ajatus opiskelijakuplan puhkeamisesta välillä kauhistuttaakin, odotan myös innolla jo sitä uutta elämänvaihetta, joka yliopiston päättymisen jälkeen alkaa. Se, missä tämä uusi elämä konkreettisesti tulee alkamaan, on vielä täysin hämärän peitossa, mutta asioilla on onneksi tapana järjestyä parhain päin. Asiaa myös helpottaa tieto siitä, etten todellakaan ole ainoa tässä tilanteessa ja näissä mietteissä oleva opiskelija, vaan sama tilanne on edessä kaikilla jossain vaiheessa. Mutta ainakin on hyvä muistaa yksi asia: me Lapin yliopiston opiskelijat olemme selvinneet loputtomista kaamos-jaksoista, pandemian aiheuttamasta etäopetuksesta ja jopa Lovisan ja Petronellan sulkemisesta toistaiseksi, joten eiköhän jokainen meistä hoida myös yhden yliopistosta valmistumisenkin kunnialla kotiin!

-Saija / YTK