Lukiosta korkeakouluun sujuvasti

Bloggauksen kirjoittaja Tuomas Meriö opiskelee Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa yleistä kasvatustiedettä. Kirjoitus on Meriön "Auttaa löytämään omia vahvuuksia ja suunnitella tulevaa", Opinto-ohjaajien käsityksiä lukion opinto-ohjauksesta nivelvaiheessa -nimiseen pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.

Tämä blogi-tekstini pohjautuu pro gradu-tutkielmaani, jonka kirjoitin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa.  Aiheena oli lukion opintojen ohjaus ja korkeakoulusiirtymä. Työssäni tarkastelin opinto-ohjaajien näkemyksiä lukion ja korkeakoulun välisestä nivelvaiheesta.
 
Lukiosta korkeakouluun siirtyminen voi olla hyppäys tuntemattomaan ja iso haaste jokaiselle  lukiolaiselle. Itse käytin oman tulevaisuuteni pohtimiseen useamman vuoden lukion jälkeen. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjausten mukaan lukiolaisten tulisi kyetä tekemään varma ja oikea valinta välittömästi lukion päätyttyä sekä pyrkiä jatko-opintoihin heti. Mutta entä jos lukiolainen ei tiedä, mitä haluaa opiskella?

Opinto-ohjaajien mukaan siirtymä on oppilaille vaativa opintojen vaihe - myös silloin, kun oppilaalle on selkeät tavoitteet siitä, mihin jatko-opintoihin hän tähtää. Nivelvaiheessa oppilaan on tärkeä saada paljon tietoa tulevista opinnoista ja hän tarvitsee tukea suunnitellessaan siirtymää uuteen koulutusvaiheeseen.

Jos tulevista opinnoista voidaan opinto-ohjauksen avulla antaa realistinen ja kiinnostava kuva, oppilaassa vahvistuu aktiivisuus ja pyrkimys hakeutua opintoihin. Myös opiskelumotivaatio kasvaa. Ohjauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä valintoja oppilaan puolesta, vaan kehittää oppilaan omaa kykyä päätöksentekoon.

Lukio-oppilaan on tärkeä tunnistaa omat vahvuutensa. Niiden varassa kehittyy myös itseohjautuvuus ja aloitteellisuus siirtymävaiheessa. Tutkimuksessani opinto-ohjaajat korostivatkin sitä, kuinka merkityksellistä on kannustaa oppilaita suunnittelemaan jatko-opinnot oman mielenkiinnon ja omien vahvuuksien mukaan. Opinto-ohjaajille siirtymävaiheen ohjaus vahvuuksien suuntaan on myös haasteellista, koska oppilaiden itsetuntemus on vasta kehittymässä.

Vahvuudet toimivat parhaimmillaan oppilaan voimavaroina ja kompassina. Niiden tunnistaminen estää myös opintojen viivästymisen sekä jättäytymisen välivuosien varaan, kuten itselläni kävi.

Opinto-ohjaajien mukaan onnistuneen jatko-opintopaikan valintaa helpottaa oppilaan oma aktiivisuus. Ensiarvoista on hankkia monipuolista tietoa siitä, mitä tulevat opinnot sekä oppilaitos tarjoavat. Opinto-ohjaajat olivat myös yhtä mieltä siitä, että vierailut korkeakouluissa ovat tärkeitä. Tutustumiskäynnit helpottavat realistisen käsityksen saamista siitä, mitä opinnot vaativat ja millaista on opiskelu lukion jälkeen. Opinto-ohjaajien kannustus ja heiltä saatu tieto on monille oppilaille välttämätön tuki.

Keskustelut opinto-ohjaajan kanssa auttavat siirtymävaiheen ratkaisujen teossa. Opinto-ohjaajien puoleen kannattaa kääntyä varsinkin silloin, kun oma tie jatko-opintoihin on epäselvä. Siirtymävaihe on haasteellinen heillekin, jotka ovat varmoja jatko-opintoja koskevista valinnoistaan. Oman onnen nojaan ei pidä kenenkään jäädä.

Tuomas Meriö
Kasvatustieteiden tiedekunta
Yleinen kasvatustiede