Kiitos lukuvuosi 2017-18 olit (useimmiten) ihana!

Vaikka opintoni jatkuvat kesälläkin, niin on aika laittaa lukuvuosi kauniiseen pakettiin. Blogipestini täällä päättyy myös tähän postaukseen, joten ilmassa on pientä haikeutta. Jatkoa tosin seuraa, mutta kerron siitä vielä lisää tämän postauksen lopussa. Lukuvuodessani on ollut paljon hyvää. Moni asia on sujunut niin kuin olin suunnitellut ja lapset sekä aikuiset ovat olleet pääasiallisesti terveenä. Seuraavaksi siis lukuvuoteni parhaat ja vähemmän hodokkaat hetket sekä pieni katsaus tulevaan.

Parasta on ollut...

Opintojeni monipuolisuus. En usko, että kovin monessa pääaineessa joutuu/pääsee tutustumaan näin moneen eri kokonaisuuteen ja se tavallaan on ollut tämän lukuvuoden suola. Toki välillä olisin kaivannut enemmän taiteellista työskentelyä, mutta sen aika on sitten ensi lukuvuonna.

Se, etten ole ollut läheskään niin stressaantunut kuin aiempina vuosina. Olen osannut päästää irti esimerkiksi esseistä ilman, että olen viikkotolkulla hinkkannut sanamuotoja oikeiksi.

Sukupuolentutkimuksen sivuaineopinnot!

Tähän blogiin kirjoittaminen ja ylipäätänsä kirjoittamisesta innostuminen.

Liikunnan palaaminen arkeeni tänä keväänä personal trainerini suotuisella avustuksella.

Vaikeinta on ollut...

Jouston löytäminen arjesta silloin, kun vastaan on tullut yllättäviä muutoksia.

Huomata, ettei se liikkuva kuva olekaan mun juttu. Niin kovasti kuin olisin halunnut oppia käyttämään videokameraa, niin en vain löytänyt itsestäni tarpeeksi motivaatiota perehtyä kameroiden teknisiin yksityiskohtiin ja kaikkiin tarvittaviin säätöihin.

Toisinaan kestää kahden kaksivuotiaan jatkuvaa tappelua. Eniten omia hermoja on koetellut siirtymät autolta/pyöräkärryltä kotiovelle, jolloin parhaimillaan olen saanut kantaa molempia vuorotellen aina muutaman metrin eteenpäin.

Onnistumisen hetkiä...

Sain kaikki kurssit tähän mennessä tehtyä loppuun ja vieläpä hyvin arvosanoin. Eniten iloa tuotti radioilmaisuun tehdyn podcastin saaminen valmiiksi kaikista teknisistä haasteista huolimatta.

Minä selvisin tästäkin lukuvuodesta!

Kehityin uintiharrastuksessani todella isoin harppauksin.

Vähemmän hohdokkaita hetkiä...

Joillakin massaluennolla en aina ollut ihan skarpeimmillani ja saatoin luennoilla kirjoittaa muita koulutehtäviä tai vain päivittää facebookin etusivua.

Turvaverkkojen puuttumisen vuoksi lapsillamme ei ollut tänä keväänä juuri ollenkaan pidempiä taukoja päivähoidosta. Toisaalta joululomamme kesti melkein kuukauden. Mutta olisi ollut kiva, että keväällä olisi voitu pitää yksi yhteinen loma, mitä ei nyt saatu opiskelujen takia kalenteriin mahtumaan

Sairaana opiskelu. Muutaman kerran lapset sairastuivat ensiksi, jolloin maksimimäärä poissaoloja tuli joillekin kursseille täyteen. Sitten, kun itse oli kuumeessa, ei ollutkaan enää varaa jäädä pois. Niinä hetkinä olisi ollut iloa siitä, että taiteiden tiedekunnassakin olisi paremmat etäopiskelumahdollisuudet.

Ensi lukuvuonna...

Kandidaatin tutkinnosta minulta kohta puuttuu enää reilut 40 op, joten minusta pitäisi tulla näillä näkymin TaK eli taiteen kandidaatti.

Saan toivottavasti mahdutettua enemmän käytännön kursseja lukkariini.

Lapseni täyttävät kolme vuotta! Ja siirtyvät ensi lukuvuoden jälkeen pienten ryhmästä isompien ryhmään.

Jatkoa luvassa...

Opinnot tietenkin jatkuvat ensi syksynä, mutta niin jatkuu myös oma bloggaaminen. Tulen jatkamaan nimittäin kirjoittamista omassa Tosca²-blogissa, jonka löydät täältä ---> http://www.lily.fi/blogit/tosca2! Kiitos vielä kaikille lukijoilleni ja kiitos kaikesta saamastani palautteesta.