Mikä ihmeen AVM?

On kysymys, johon saa vastata audiovisuaalisen mediakulttuurin opiskelijana melko usein. Miltei kaikille sana media on arkipäivää, mutta käsitteet audiovisuaalinen ja -kulttuuri sanan media loppuliitteenä herättää hämmennystä ja jatkokysymyksiä. Ennen opintojeni alkamista kuittasin leikillisesti opintojani koskevat kysymykset sanomalla, että teen valmistuttuani vaivaannuttavia taidevideoita. Todellisuudessa minua kuitenkin tälle koulutusohjelmalle houkutti median tutkimus ja opintotarjonnan monipuolisuus.

Pääaineeni on todella laaja, ja ehkä eniten sen takia, on toisinaan vaikea vastata kysymyksiin, jotka koskevat pääaineeni sisältöä ja sitä, millaisiin työtehtäviin koulutuksen kautta on mahdollista yltää. Olen tähän mennessä esimerkiksi tutustunut mediatieteeseen sekä mediataiteeseen, olen editoinut ja muokannut kuvia sekä harjoitellut videokuvaamista. Välillä treenannut omatoimisesti koodaamista sekä opetellut visuaalisen sommittelun perusperiaatteita. Lisäksi olen ottanut haparoivia askelia kohti tieteellistä kirjoittamista ja osallistunut taidenäyttelyn pystyttämiseen. Tänä keväänä olen saanut myös loikata kasvatustieteellisen tiedekunnan opintoihin, sillä aloitin sukupuolentutkimuksen perusopinnot, joista olen ollut todella innoissani. Eli toisin sanoen se, mitä olen opiskellut tähän mennessä liittynyt tavalla tai toisella mediaan, kulttuuriin, muotoiluun, tieteeseen sekä taiteeseen. Aika laaja kattaus, eikö?

AV-mediakulttuurin opiskelu ei ole pelkästään käytännönläheistä puurtamista (kuten alla näkyvää drone-kopterin lennättämistä), vaan osa opiskeluajasta menee ihan vaan esseiden kirjoittamiseen ja suunnittelutyöhön. Aika paljon oikeastaan olen, varsinkin tänä keväänä, istunut kotona kirjoittamassa oppimispäiväkirjoja sekä esseitä. Tästä syystä saattaa joillekin tuottaa pettymyksen se fakta, että meistä kaikista ei tule huippukuvaajia tai äänisuunnittelun mestareita, vaan meiltä vaaditaan myös akateemista otetta niin kuin yliopistossa kuuluukin vaatia. On paljolti kiinni opiskelijan omista aiemmista valmiuksista ja intohimon kohteista millaisen opiskeltavan kokonaisuuden itsellensä luo. Toki, jos haluaa esimerkiksi huippuvalokuvaajaksi, on se tämän koulutuksen puitteissa periaatteessa mahdollista. Pitää vain varautua siihen, että töitä joutuu itsenäisesti paiskimaan kurssien ulkopuolellakin.

Valmistumiseeni on vielä matkaa, mutta huomaan koko ajan miettiväni millaista olisi jatkaa väitöskirjaan asti. Olen ehkä huomannut itsestäni enemmän ilmiöiden tutkijan taipumuksia kuin median tuottajan ominaisuuksia. Toisaalta rakastan kuvien muokkaamista sekä editointia ja minulla on vielä paljon opintoja jäljellä, joten vielä en sano millekään osa-alueelle ei kiitos.  Erityisen inspiroivana opintojeni kannalta pidin viime viikkoista muotoilun asiantuntijuutta käsitellyttä seminaaria, jossa AV-median alumni Lauri Leskinen kertoi urastaan YLEllä. Hän tunsi valmistumisensa kynnyksellä epävarmuutta siitä, ettei oikein osaa mitään osa-aluetta ammattimaisesti. Mutta työelämässä hän löysi polkunsa sattuman sekä sinnikkään yrittämisen kautta. Opintojen laaja-alaisuudesta oli hänelle todella paljon hyötyä, kun piti hahmottaa median tuottamista kokonaisuutena. Koulutusohjelmamme kautta valmistuneille/valmistuville moniosaajille on varmasti jatkossakin kysyntää.