Kesä on täällä! Mitä jäi käteen?

Tarkoitukseni oli kyllä tässä blogitekstissä raportoida hurjista kultajuhlista, mutten puhukaan lätkästä mitään. Koulun kesäloma on joka tapauksessa alkanut, lukuun ottamatta muutamaa esseetä, ja olen jo pelmahtanut etelään. Onpa kiva päästä kotiin! Toisaalta mieheni jää Rovaniemelle ja itselläni alkaa parin viikon kuluttua kesätyöt Espoossa, että aina saa ikävöidä jonnekin. Nuuskamuikkusen sanoin: täytyy lähteä, jotta voi tulla takaisin! Näin se vaan on. Toisaalta saan kyllä olla hyvin hyvin onnellinen, että minulla on niin paljon rakkautta elämässäni ja rakkaita, joita ikävöidä.

Ensimmäinen lukuvuosi Lapissa meni ihan huippukivasti! Alussa kipsattu jalka hidasti menoa, mutta kuntoutuessaan se tarjosi myös unohtumattomia onnistumisen elämyksiä. Syksyn metsästysretket olivat mahtavia, enkä millään jaksaisi odottaa ensi syksyä, kun pitäisi päästä kunnolla methälle! Lokakuussa julkaisin toisen runokokoelmani ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Maaliskuussa menin naimisiin erityisen suuren pienen miehen kanssa. Blogin kirjoittaminen on sujunut vaivatta ja opintopisteitäkin tililtä löytyy pian yli kuusikymmentä, vaikka esseitä on usein kasaantunut työpöydälle kirjoitettavaksi aika läjä. Pääsin myös pitkästä aikaa kunnolla nauttimaan talvesta, siis oikeasta ihanasta, lumisesta ja jäisestä talvesta. Ja kävimme arktisella ajelullakin.

Kuvat joulukuulta melkein takapihaltani Rovaniemeltä ja Kustavista.

Minulta kysytään usein, millaisia lappilaiset ovat. En oikein osaa vastata, koska opiskelen kansainvälisellä linjalla, eikä luennoillani yleensä ole yhtään lappilaista tai edes toista suomalaista. Muutamia kohtaamisia kuitenkin on jäänyt mieleen:

 - Edelleenkin kauppaan tai muuhun vastaavaan sisään astuessa tervehdin luonteelleni ominaisella reippaudella että ”moi” ja paikalliset kummeksuvat. Nyt olen jo tottunut reaktioon.

- Hirviporukassa minut on otettu kivasti vastaan ja jotain saalistakin saatiin!

- Naapurin täti on ensi tapaamisesta lähtien ollut hyvin avulias ja kaikin puolin mukava. Eräänäkin aamuna tämä terveysalan ammattilainen tuli ihan ovelta hakemaan autonsa kyytiin, etten vaan lähde fillarilla kouluun, kun lämpömittari näytti -30°C.

- Naapuritalon biojätepoliisi voisi kyllä hankkia elämän.

- Kerran liftasimme pikkusiskoni kanssa Koivikkotien päästä keskustaan ja oikein ystävällinen herrasmies heitti meidät ihan määränpäähän asti, vaikkei ollut ihan sinnepäin edes menossa.

- Joulupukin kanssa on aina siistiä heittää legendaa.

- Jalkani kuntoutuksen kannalta ratkaisevassa roolissa toimi fysioterapeuttini, joka hoiti hommansa kokemuksella ja moitteetta.

- Vaikka lemmikkieläinkielto hieman kismittää, kun uutta sorsastuskoiraa pitäisi alkaa harkitsemaan, vuokraisäntämme on varsin toimelias ja asiallinen.

- Moottoripyöräajo-opettajani oli hyvin ammattitaitoinen ja luonteva työssään, ja ajotunneilla olin aina ainut opetettava, hyvä!

Että aika positiivisvoittoisia kokemuksia kyllä.

Koti-ikävä on välillä ollut, etenkin alussa, kun oli se kipsikin. Hyvin kaikki kuitenkin on mennyt ja pelikuntoa kurotaan kiinni tasaisesti. Viime viikolla postiluukkuun tipahti uusi ajokortti lisäyksellä ”A”. Nyt lähden tästä prätkäkaupoille ja viettämään tämän kesän ainoita lomapäiviä. Ihana keli! Hyvää kesää mulle, sulle ja kaikille!

Moi, moi!

Meeri