Musta on tullu #urheiluhullu

Kuka muistaa ne vuosien takaiset joka keväiset liikuntatunnit, kun järven jäällä toppavaatteet päällä viiden kilometrin hiihtolenkki pikkuserkulta perityillä hikilaudoilla ja äidin neljä kokoa liian isoilla monoilla tuntui täysin ylitsepääsemättömältä? Muut hiihtoasuissaan ja nopeissa suksissaan viilettivät ohitse ja katosivat lumipölyyn. Se tunne, kun päätit, että tästä selvittyäsi et hiihtäisi enää koskaan? Kuka muistaa sen tunteen, kun pesäpallopelissä et juuri koskaan osunut palloon ja et päässyt koskaan ensimmäistä juoksua pidemmälle? Jalkapallossa, kun istuit mielummin vaihtopenkillä kuin olisit varomassa kentällä palloa.

Minä kyllä muistan ja toisinaan vähän liiankin hyvin. Myös eräs toinen hauska muisto lämmittää sydämessä: Pienessä kyläkoulussa meillä oli tapana raivata luokkahuone tyhjäksi, jotta päästiin pelaamaan koripalloa - juuri siinä samassa luokassa, jossa vasta tunti sitten luettiin aapista ja laskettiin yhteenlaskutehtäviä. Kuinka nostalgista. Se sama liikuntahien tuoksu, joka seuraavalla matematiikan tunnilla viipyi luokassa, tuoksuu vielä vuosienkin jälkeen nenässä.

Myönnän, ettei liikunta ole ollut mulle koskaan mikään sydämen asia. Tämä taitelijasielu vietti mielummin aikansa ristipistojen, villasukkien ja vesiväritöiden seassa, kun toiset kirmasi välitunnit pelaten jalkapalloa ja myöhästyen tunneilta. Liikunta oli epämiellyttävää toimintaa, jota teki ihan vain pakosta.

Nyt aikuisena - liikunta, voi mikä ilo ja onni! Arjesta selviytymisen ehto. Kun vaan kalenterista ehtisi vielä useammin raivata tilaa harrastuksille. Se tunne, kun et pysty käymään vessassa nousematta pytyltä käyttämättä kipeitä lihaksiasi ja jopa portaiden nouseminen saa verenmaun suuhun. Se onnistumisen tunne. Se liikunnan perimmäisin ilo.

Kuntosali, vieläkin ei ei ei ja ei. Ei. Onneksi liikuntamuotoja on keksitty muitakin.

Mikä uusi puoli itsestä onkaan löytynyt vuosien jälkeen. Trendivaatekauppojen sijaan kävelet jopa mielelläsi urheiluvaateosastolle katsoakseni onko uusia hiihtohousuja tullut ja mitkä onkaan lenkkaritrendit tällä hetkellä. Olenko se oikeasti minä?

Kyllä, ja mikä onkaan se uusien lajien kirjo?! Koripallo, tennis, keilailu, se kohuttu hiihtäminen, you name it! Olen jo hakenut varaston perukoilta ne rippilahjaksi saamani hikilaudat esille. Juuri ne, jotka olivat 10 vuotta sitten olivat uutuuttaan kiiltävät ja taitavat olla vielä nytkin. Ainakin mulle. Kohta mennään, kaverit!

Emmi, hiihtäjä/koripalloilija/keilaaja