PURKISSA!! - Viimehetken tuumailuja

Niin siinä pääsi käymään, että Valcourtissa kesä alkaa olla jo paketissa – ja eritoten harjoittelun osalta. Kolme kuukautta on tullut vietettyä täällä Kanadan ”Itäisten kuntien” - Eastern Townships – alueella ja näin jälkikäteen katsellessa voi sanoa että aika on liitänyt kuin siivillä. Ennen kuin kesästä kerkisi edes kunnolla nauttimaan, havahtui sitä jo katselemasta auringonlaskua keskellä kylänraittia ja tässä haikeuden tilassa tekevänsä suunnitelmia kuinka puristaa irti kaikki hyöty tai metaforallisesti nestepisarat näin viimeisillä hetkillä tästä työharjoittelun mehukkaasta sitruksesta. Lämpötilahan täällä ei laske vielä piiiitkään aikaan alle kahdenkymmenen asteen – mistä siellä Suomessa ollaan varmasti sarkastisen iloisia – mutta kuljemmehan jo kuitenkin syyskuun reunamia. Reilun viikon päästä on aika siivota työpiste ja saattaa tämä etappi päätökseensä. Kesä on ollut kokonaisuutena unohtumaton mukaan lukien harjoittelun ulkopuolella koetut elämykset kuten yhtenä kohokohtana muutaman viikon takainen Montréalin matka. Joskus tulevaisuudessa voisin nähdä hyvinkin paluun noin miellyttävään ja monipuoliseen suurkaupunkiin. Tästä harjoittelusta jää paljon käteen niin henkiseltä puolelta itsensä ylittämisenä kuin saatuina ajatuksina ja näkemyksinä, mutta myös runsaasta piirtämisestä aikaansaatuina fyysisinä piirustusteknisinä muistijälkinä oikean käsivarteni jänteissä ja nivelissä. Ruokahalu kasvaa syödessä ja niin on päässyt käymään tämän kokemuksenkin kanssa – vasta näin lähdön hetkellä tuntuu siltä, että juonesta alkaisi saada otetta.

Viimeisessä jaksossa tätä blogitekstisarjaa oli myös tarkoitus hieman pohtia muotoilun merkitystä aiheen laajuudesta huolimatta. Kun peilataan kuinka paljon jotkin yritykset satsaavat muotoiluun esimerkiksi perustamillaan Innovaatiokeskuksina kuten BRP täällä Valcourtissa, on muotoilun merkitys selvästi tärkeässä asemassa näiden yritysten toimintaa. BRP:n valmistamat tuotteet ovat osaltaan erityisen vaativia, sillä ne ovat tehty vaativiin ja moniin eri ympäristöihin, ja näissä kovissa käyttöolosuhteissa korostuvat pienet seikat ja puutteet. Muotoiluun satsaamisen vaikutuksia voi olla suoranaisesti vaikea todentaa, mutta joskus vastaan tulee selviä käytännön esimerkkejä, joiden kautta muotoilua tai sen puutetta on helpompi käsittää.

Hyvänä esimerkkinä muotoilun tärkeydestä voisi käyttää Kanadassakin käytössä olevia kaksiosaisen säätömekanismin vesihanoja. Hanan yhteydessä on omat säätimensä sekä kuumalle että kylmälle vedelle, ja kuten arvata saattaa, parhaimmillaan tämä optimoinnin mahdollisuus takaa sen, että jossain vaiheessa oikean veden lämpötilan asettaminen saattaa olla aikamoista jongleerajan käsitekniikkaa ja sormiherkkyyttä vaativaa akrobatiaa. Useimmiten hanan säätimet ovat perinteisen tyylin nuppeja, joita täytyy kiertää kuin juomapullon kierrekorkkia, ja kestävän kehityksen mukaisesti vettä käsienpesun yhteydessä säästävä henkilö saa joka kerralla pestyä samalla myös koko lavuaarialueen saippuaa hanoihin hieroessaan ja oikeaa lämpötilaa metsästäessään. Tietenkin tähän ongelmaan voisi kuvailla ratkaisun muillakin kuin muotoilun keinoin hyvinkin yksinkertaisesti, mutta tässä linkin takana yksi hieman erilainen lähestymistapa muotoilijan toimesta. Muotoilun keinoin voidaan vaikuttaa jopa tuotteen käyttöliittymään niin, että lopputuloksesta voidaan saada onnistuneempi ja muodostaa hyvinkin intuitiivinen.

Juolahtipa tässä mieleen toinenkin mielenkiintoinen esimerkki ulkomaalaisista kyseenalaisista käytännön ratkaisuista kotitalouden ihmeellisessä maailmassa. Käsitykseni Kanadalaisesta keittiöstä rajoittuu hyvin pitkälti pienen pienen Quebeciläisen kylän omakotitalon half-basement –kellariasunnon keittonurkkaukseen ja erityisesti siinä on pistänyt silmään tuo joka keittiön sydän, eli liesi. Lieden kaikki säätimet ovat sijoitettuna jonkinlaiseen komentotauluun levyjen taakse - tämähän aiheuttaa mm. sen, että kun haluat sammuttaa lieden, tiedät varmasti lieden olevan päällä lämmön hohkaessa ja rasvan roiskuessa käsivarteesi - minkä lisäksi tuuletin on tietenkin imutehon puutteen vuoksi noin 30 cm korkeudella itse liedestä estäen minkäänlaisen näköyhteyden taka-levyille puhumattakaan komentotaulusta. Ääneen ei tarvitse varmaankaan edes mainita noita piinallisia kiekura-levyjä, jotka ovat ehkä nopeampia lämpenemään kuin täyteläisemmät sukulaisensa tai ehkä kätkevät sisäänsä muita syvällisiä merkityksiä, joita ei ensisilmäykseltä tajua, mutta ovat piinalliset pitää puhtaana. Jopa vanhanmallisten umpi-levy-liesien omistajilla siis on syytä ylpeyteen.

Kuten aiemmin on todettu, muotoilua on on kaikkialla, mutta silti sitä puuttuu kaikkialta. Kun ensi kerralla törmäät epäkohtaan vuorovaikutuksessa koneeseen, tuotteeseen tai vaikka ympäristöön, voi muotoilu olla ratkaisun avain.

Tiemme erkanevat tästä kirjoituksesta ja koska tulen viettämään seuraavan viikon kotiinpaluuni kynnyksellä putsaten tuota ihastuttavaa muinaisjäännehellaa, luulen että kaikista loogisinta on päättää tämä periodi elämästämme suoranaisesti näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Bonne journée!

//