PURKISSA!! - Viimehetken tuumailuja
Niin siinä
pääsi käymään, että Valcourtissa kesä alkaa olla jo paketissa – ja eritoten
harjoittelun osalta. Kolme kuukautta on tullut vietettyä täällä Kanadan ”Itäisten
kuntien” - Eastern Townships – alueella ja näin jälkikäteen katsellessa voi
sanoa että aika on liitänyt kuin siivillä. Ennen kuin kesästä kerkisi edes
kunnolla nauttimaan, havahtui sitä jo katselemasta auringonlaskua keskellä
kylänraittia ja tässä haikeuden tilassa tekevänsä suunnitelmia kuinka puristaa
irti kaikki hyöty tai metaforallisesti nestepisarat näin viimeisillä hetkillä
tästä työharjoittelun mehukkaasta sitruksesta. Lämpötilahan täällä ei laske
vielä piiiitkään aikaan alle kahdenkymmenen asteen – mistä siellä Suomessa
ollaan varmasti sarkastisen iloisia – mutta kuljemmehan jo kuitenkin syyskuun
reunamia. Reilun viikon päästä on aika siivota työpiste ja saattaa tämä etappi päätökseensä.
Kesä on ollut kokonaisuutena unohtumaton mukaan lukien harjoittelun ulkopuolella
koetut elämykset kuten yhtenä kohokohtana muutaman viikon takainen Montréalin
matka. Joskus tulevaisuudessa voisin nähdä hyvinkin paluun noin miellyttävään
ja monipuoliseen suurkaupunkiin. Tästä harjoittelusta jää paljon käteen niin
henkiseltä puolelta itsensä ylittämisenä kuin saatuina ajatuksina ja
näkemyksinä, mutta myös runsaasta piirtämisestä aikaansaatuina fyysisinä
piirustusteknisinä muistijälkinä oikean käsivarteni jänteissä ja nivelissä.
Ruokahalu kasvaa syödessä ja niin on päässyt käymään tämän kokemuksenkin kanssa
– vasta näin lähdön hetkellä tuntuu siltä, että juonesta alkaisi saada otetta.
Viimeisessä
jaksossa tätä blogitekstisarjaa oli myös tarkoitus hieman pohtia muotoilun
merkitystä aiheen laajuudesta huolimatta. Kun peilataan kuinka paljon jotkin yritykset satsaavat muotoiluun
esimerkiksi perustamillaan Innovaatiokeskuksina kuten BRP täällä Valcourtissa,
on muotoilun merkitys selvästi tärkeässä asemassa näiden yritysten toimintaa. BRP:n valmistamat tuotteet ovat osaltaan erityisen vaativia, sillä ne ovat tehty vaativiin ja moniin eri ympäristöihin, ja näissä kovissa käyttöolosuhteissa korostuvat pienet seikat ja puutteet. Muotoiluun satsaamisen vaikutuksia voi olla suoranaisesti vaikea todentaa,
mutta joskus vastaan tulee selviä käytännön esimerkkejä, joiden kautta muotoilua tai sen puutetta on
helpompi käsittää.
Hyvänä
esimerkkinä muotoilun tärkeydestä voisi käyttää Kanadassakin käytössä olevia kaksiosaisen
säätömekanismin vesihanoja. Hanan yhteydessä on omat säätimensä sekä kuumalle että
kylmälle vedelle, ja kuten arvata saattaa, parhaimmillaan tämä optimoinnin
mahdollisuus takaa sen, että jossain vaiheessa oikean veden lämpötilan
asettaminen saattaa olla aikamoista jongleerajan käsitekniikkaa ja
sormiherkkyyttä vaativaa akrobatiaa. Useimmiten hanan säätimet ovat perinteisen
tyylin nuppeja, joita täytyy kiertää kuin juomapullon kierrekorkkia, ja
kestävän kehityksen mukaisesti vettä käsienpesun yhteydessä säästävä henkilö
saa joka kerralla pestyä samalla myös koko lavuaarialueen saippuaa hanoihin
hieroessaan ja oikeaa lämpötilaa metsästäessään. Tietenkin tähän ongelmaan voisi
kuvailla ratkaisun muillakin kuin muotoilun keinoin hyvinkin yksinkertaisesti,
mutta tässä linkin takana yksi hieman erilainen lähestymistapa
muotoilijan toimesta. Muotoilun keinoin voidaan vaikuttaa jopa tuotteen käyttöliittymään niin, että lopputuloksesta voidaan saada onnistuneempi ja muodostaa hyvinkin intuitiivinen.
Juolahtipa
tässä mieleen toinenkin mielenkiintoinen esimerkki ulkomaalaisista
kyseenalaisista käytännön ratkaisuista kotitalouden ihmeellisessä maailmassa. Käsitykseni
Kanadalaisesta keittiöstä rajoittuu hyvin pitkälti pienen pienen Quebeciläisen
kylän omakotitalon half-basement –kellariasunnon keittonurkkaukseen ja erityisesti
siinä on pistänyt silmään tuo joka keittiön sydän, eli liesi. Lieden kaikki
säätimet ovat sijoitettuna jonkinlaiseen komentotauluun levyjen taakse -
tämähän aiheuttaa mm. sen, että kun haluat sammuttaa lieden, tiedät varmasti
lieden olevan päällä lämmön hohkaessa ja rasvan roiskuessa käsivarteesi - minkä
lisäksi tuuletin on tietenkin imutehon puutteen vuoksi noin 30 cm korkeudella
itse liedestä estäen minkäänlaisen näköyhteyden taka-levyille puhumattakaan
komentotaulusta. Ääneen ei tarvitse varmaankaan edes mainita noita piinallisia
kiekura-levyjä, jotka ovat ehkä nopeampia lämpenemään kuin täyteläisemmät
sukulaisensa tai ehkä kätkevät sisäänsä muita syvällisiä merkityksiä, joita ei
ensisilmäykseltä tajua, mutta ovat piinalliset pitää puhtaana. Jopa vanhanmallisten umpi-levy-liesien omistajilla siis on syytä ylpeyteen.
Kuten aiemmin on todettu, muotoilua on on kaikkialla, mutta silti sitä puuttuu kaikkialta. Kun ensi kerralla törmäät epäkohtaan vuorovaikutuksessa koneeseen, tuotteeseen tai vaikka ympäristöön, voi muotoilu olla ratkaisun avain.
Tiemme erkanevat tästä kirjoituksesta ja koska tulen viettämään seuraavan viikon kotiinpaluuni kynnyksellä putsaten tuota ihastuttavaa muinaisjäännehellaa, luulen että kaikista loogisinta on päättää tämä periodi elämästämme suoranaisesti näihin kuviin,
näihin tunnelmiin.
Bonne journée!
//
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.