Löytöretki Rovaniemen kulttuurielämään

Joskus on hyvä pyhittää viikonlopusta muutama tunti itselleen ja mieluisalle tekemiselle opintopäiväkirjojen kirjoitusaikataulun venymisen uhallakin. Olen kuitenkin huomannut, että taide-elämysten kartuttamilla voimilla jaksaa paremmin luovia myös deadline-suossa. Viime viikonloppuna siis löytöretkeilin Rovaniemen kulttuurimaailmassa!

Kuva: Lentävän poron teatteri

Kulttuuriviikonloppuni alkoi Lentävän Poron teatterin Antti. –musikaalin ennakkonäytöksellä jonka DAS, Lapin Kansa ja OP-pankki ystävällisesti tarjosivat nopeimmille ilmoittautujille. Kyseessä on siis enemmän tai vähemmän fiktiivinen musikaalikomedia Antti Tuiskun elämän vaiheista, mutta lavalla nähdään myös muita julkimoihin perustuvia hahmoja Jorma Uotisesta Jenni Vartiaiseen. En ole ansioitunut teatterikriitikko, mutta mielestäni oli kyllä mainio esitys! Musikaalit ovat tosin ei-niin-salainen heikkouteni joten ei ehkä muuta voinut olettaakaan. Ilta oli hurjan hauska, oli riittävästi naurua, hienoja hahmoja ja tanssinumeroita. Pääosan näyttelijä Heikki Mäkäräinen oli löytänyt jotain hyvin olennaista Tuiskun liikekielestä. Kyllä hymyilytti! Arvatkaapa mitkä soi päässä seuraavan kuukauden?

Kuva: Pasi Hakkio/Lentävän poron teatteri

Lauantaina kandin ja oppimispäiväkirjojen ahkeran runoilun jälkeen suuntasin kahden ystävän yhteisille 50v-teemaisille syntymäpäiville (voileipäkakkua!) ja sieltä Kauppayhtiölle joka on monimuotoisuutensa ja rennon tunnelmansa ansiosta yksi suosikkipaikoistani Rovaniemellä. Ehdin valitettavasti nähdä vain viimeiset minuutit Vitus-klubin päättäneestä bändistä, mutta  tunnelmaa kuvasi oikein hyvin se, että peräkkäisinä biiseinä kuultiin mm. Mari Boinea ja Manu Chaoa sulassa sovussa luonnollisena jatkumona.

Iida Umpikuja hukkasi plektran hetkeksi kitaraan

Yöllä kotiin vaeltaessani pohdin että olisipa pitkästä aikaa kiva päästä hyvälle keikalle vähän pidemmäksi kuin parin biisin ajaksi. Kulttuuriviikonloppuni huipentuikin sitten sunnuntaina sopivasti Valsan ja TAO:n järkkäilemään Art-i-soppaan Galleria Värinässä. Tässä Art-i-sopassa tarjolla oli linssikeittoa ja kolme mainiota laulaja-lauluntekijää – Aino Sirén, Juuke’77 sekä Iida Umpikuja. Kliseinen ”lämmin” oli paras sana jonka keksin kuvaamaan tapahtuman tunnelmaa - ilta päättyi siihen, että yleisö lähti viimeisen laulajan perässä kulkueena marssimaan valistustaloa ympäri villasukkasillaan laulaen yhteen ääneen että ”en halua unohtaa tätä tunnetta / koskaan / ehken voikaan” (ihana Iida Umpikuja – Kotiin jatkoilta) Aika hippeilyä, mutta kovin mukavaa. Hassua kuinka lämmin olo oli kotimatkalla marraskuisesta viimasta huolimatta. 

Kotiin jatkoilta -kulkue

 

Pohdimme esiintyjien välissä että Rovaniemellä tapahtuu paljon kiinnostavia asioita, mutta tapahtumia on välillä hankala löytää ja niitä joutuu todella etsimään. Tänä viikonloppuna minun etsintäni kuitenkin tuottivat tulosta. Suosittelen lämpimästi teillekin ennakkoluulotonta löytöretkeilyä Rovaniemen kulttuurimaailmaan! Onko lukijoilla vinkkejä Rovaniemen kulttuurielämän tuntemattomista aarteista?