Erilaisia oppijoita
Heippa vaan kaikille! Tammikuu alkaa kallistua loppupuolelle ja opinnot on lähteny enemmän kuin vauhikkaasti pyörimään pakkasesta ja kylmästä viimasta huolimatta :)
Ite henkilökohtasesti vihhaan kirjatenttejä, koska oon kertakaikkisen levoton ja jokseenki huono tenttiin lukija. Luen ja luen ja pänttään tuntikausia: ”hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala” -metodilla, menen tenttiin, suoriudun ja unohan tunnin päästä kaiken minkä oon lukenu. Senpä takia kiitän jokaista opettajaa mahdollisuudesta hoitaa kirjapaketit esseinä. Tälläki hetkellä työstän paria esseetä ku muut kiltisti kipittää yleisenä tenttipäivänä kirjoittamaan esseevastauksia.
Sen lisäksi, että esseet toimivat oman oppimisen kannalta omalla kohalla paremmin, ovat ne myös joustavampia aikatauluiltaan. Tenttiin on mentävä perjantaisin (meillä YTK:lla) yheltä ja jos et oo lukenu niin noutaja tullee. Esseen taas voi tehä supervauhilla muutamassa päivässä tai viikkojen aikana puoli ysin uutisten lomassa. Mahtavaa.
Siirryin opiskelemaan yliopistoon taskussani ammattikorkeakoulun paperit ja muutaman vuoden työkokemus. Oon aina kuulunu niihin ihmisiin, jotka oppii enemmän tekemällä ku lukemalla, joten opintojen alottaminen oli aika jännää, omalla tavallaan jopa pelottavaa (puhumattakaan kaiken maailman akateemisista hömpötyksistä, mutta säästetään ne toiseen kertaan).
Alussa tunsinki olevani niin ku kala kuivalla maalla tai poro Helsingin keskustassa, mutta pikkuhiljaa asiat alko selkiintyä. Kiitos siitä muutamalle henkilökunnan edustajalle, jotka jakso vastata toinen toisistaan kummallisimpiin kysymyksiin. Opinnot on siis sujunu aivan hyvin, vaikka se onki omalta osaltani jokseenki haastavaa ja vaatii luovuutta. Jos siis joku tätä lukeva miettii yliopistoon lähtemistä ammattikorkeakoulupohjalta, niin suosittelen sitä kyllä ehottomasti!
Vaikka välillä tuntuuki, että oon aivan väärässä paikassa niin suurimmaksi osaksi ajasta on mukavaa ja ehkä ne paperitki sieltä tulee. Tosin ilman ystäviä, joita olen syksyn aikana saanut, olisi tämä opiskelijaelämä ehkä jokseenkin ankeaa. Ja enpä olisi kyllä syksyllä yliopiston ovista sisään astuessani uskonu, kuinka ihania ystäviä täältä tarttuukaan mukaan!
Ite henkilökohtasesti vihhaan kirjatenttejä, koska oon kertakaikkisen levoton ja jokseenki huono tenttiin lukija. Luen ja luen ja pänttään tuntikausia: ”hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala” -metodilla, menen tenttiin, suoriudun ja unohan tunnin päästä kaiken minkä oon lukenu. Senpä takia kiitän jokaista opettajaa mahdollisuudesta hoitaa kirjapaketit esseinä. Tälläki hetkellä työstän paria esseetä ku muut kiltisti kipittää yleisenä tenttipäivänä kirjoittamaan esseevastauksia.
Sen lisäksi, että esseet toimivat oman oppimisen kannalta omalla kohalla paremmin, ovat ne myös joustavampia aikatauluiltaan. Tenttiin on mentävä perjantaisin (meillä YTK:lla) yheltä ja jos et oo lukenu niin noutaja tullee. Esseen taas voi tehä supervauhilla muutamassa päivässä tai viikkojen aikana puoli ysin uutisten lomassa. Mahtavaa.
Siirryin opiskelemaan yliopistoon taskussani ammattikorkeakoulun paperit ja muutaman vuoden työkokemus. Oon aina kuulunu niihin ihmisiin, jotka oppii enemmän tekemällä ku lukemalla, joten opintojen alottaminen oli aika jännää, omalla tavallaan jopa pelottavaa (puhumattakaan kaiken maailman akateemisista hömpötyksistä, mutta säästetään ne toiseen kertaan).
Alussa tunsinki olevani niin ku kala kuivalla maalla tai poro Helsingin keskustassa, mutta pikkuhiljaa asiat alko selkiintyä. Kiitos siitä muutamalle henkilökunnan edustajalle, jotka jakso vastata toinen toisistaan kummallisimpiin kysymyksiin. Opinnot on siis sujunu aivan hyvin, vaikka se onki omalta osaltani jokseenki haastavaa ja vaatii luovuutta. Jos siis joku tätä lukeva miettii yliopistoon lähtemistä ammattikorkeakoulupohjalta, niin suosittelen sitä kyllä ehottomasti!
Vaikka välillä tuntuuki, että oon aivan väärässä paikassa niin suurimmaksi osaksi ajasta on mukavaa ja ehkä ne paperitki sieltä tulee. Tosin ilman ystäviä, joita olen syksyn aikana saanut, olisi tämä opiskelijaelämä ehkä jokseenkin ankeaa. Ja enpä olisi kyllä syksyllä yliopiston ovista sisään astuessani uskonu, kuinka ihania ystäviä täältä tarttuukaan mukaan!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.