Kylmää vai ei?

Saavuin eilen junalla Rovaniemelle noin miljoonannensadannenkahdeksaskymmenennen kerran. Pakkasta oli hyytävät -24. ”Onko siellä aina liian kylmä?”, on yleinen kysymys abien ja muidenkin nuorten suusta joidenka kanssa olen opinahjostamme jutellut koulutusmessuilla. Junasta noustessani kirosin hetken mielessäni kylmyyttä kunnes näin noin parikymmentä varusmiestä, jotka jäivät myös samasta junasta ja menivät kohti Puolustusvoimien ajoneuvoa. Mieleeni palasi oma palvelusaika ja vajaan vuoden takaiset kokemukset talven metsäharjoituksista. Pakkasen ollessa koko ajan -20 pahemmalla puolella ja viikko metsässä niin voin kertoa, että silloin oli kylmä. Silloin ei auttanut edes kuudet päällekkäiset housut, eikä yhdeksän yläosaa vaan tutisin kylmyydestä päivät. Yöllä muutamaksi tunniksi onneksi pääsi lämpimään telttaan. Teltan lämpökin riippui alokkaan taidosta osata käsitellä kamiinaa ja joutui tämä varusmiesjohtaja erääseenkin kylmään telttaan heräämään. Kylmät väreet oikein tulivat, kun ajattelin noita varusmiespoloisia, jotka joutuvat nousemaan auton lavalle, jossa ei todellakaan ole mitään lämmitystä vaan vain pressu suojana.
 

Yhtäkkiä ajattelinkin, että eihän tällainen kilometrin tai parin mittainen kävelymatka tuossa pakkasessa tunnu missään. Mielestäni kaikki on omasta asenteesta kiinni ja myös pukeutumisesta. Kieltämättä ei tunne oloaan mitenkään erityisen tyylikkääksi toppavaatteissa, mutta eikös se vasta olekin junttia, että ei pukeudu sään mukaisesti? Yliopistolla toppavaatetuksen voi jättää naulakkoon päiväksi roikkumaan ja päivän päätteeksi on ihan kiva saada raitista ulkoilmaa. Luennot loppuivat tänään neljän pintaan ja ulkona oli vielä valoisaa. Se sai hyvälle mielelle, aurinko on ehkä sittenkin palaamassa tänne kaamoksen keskelle.