Cosi Fan Tutte

Syksy kuuluu kevään kanssa siihen ikävystyttävään välivuodenaikojen kastiin, joka on olemassa vain, koska luonto viimeistelee talven "ihan just" ja laittaa seuraavan Simpsonit- DVD:n koneeseen ilman pienintäkään aikomusta nousta sohvalta ainakaan pariin kuukauteen virittelemään lumisateita. En ole ikinä erityisemmin välittänyt kummastakaan vuodenajasta, mutta joudun myöntämään että syksyssä on kuitenkin tiettyä miellyttävyyttä. Tummailmeinen syksyhän tunnetusti tuo mukanaan muovikassillisen muutoksia edeltäjäänsä -ärsyttävän pirtsakkaan kesään- nähden.

Lukuvuotta on nyt edennyt muutama viikko, ja stressilista laajentaa jo pinta-alaansa jääkaapin ovessa mongolivaltakunnan tapaan. Mielessä pyörii jatkuvasti useamman päällänsä olevan projektin miljoonat yksityiskohdat ja pienikin arkipäivän vastoinkäyminen aiheuttaa ärräpäiden tulvan. Ja mikä parasta - niinhän tekevät kaikki! Syksy on juuri se vuodenaika, kun kanssaihmiset ympärillä alkavat jälleen kerran kulkea hieman kyyrymmässä, hieman ilmeettömämmin ja huomattavan usein säästä valittaen. Syksy tuo harmaudellaan kansalaisille oikeuden valittamiseen, ainakin mikäli on uskominen niihin jurpoihin jotka koko kesän sössöttivät ettei +80 asteen lämmöstä saa valittaa kun on talvella on taas kuitenkin niin kylmä. Ja nyt nämä samat tyypit taistelevat hajoilevia sateenvarjoja vastaan tihkusateessa samalla kun ruskan kauniisti kellastama lehti paiskautuu puhurissa suoraan silmään! Väittäisin, että omalla omituisella tavallaan suomalaiset jopa nauttivat näistä arkipäivän katastrofeista ja niistä napisemisesta nautittuaan koko kesän auringosta.

Mutta on syksyssä muitakin hienoja puolia kuin oikeus valittaa; kirkkaan kuulaat syyspäivät ovat viileydessään virkistäviä, hämärien iltojen katuvaloissa on oma film noir-tunnelmansa ja syyssade antaa vapaapäivinä moraalisen oikeutuksen mitääntekemättömyydelle. Hämyjazzkin punaviinin ja savukkeiden kanssa kuulostaa paremmalta syysiltaisin. Mutta ehkäpä hienointa on silti se, kuinka lukuvuoden alku on jälleen tuonut kaikki yliopiston mainiot veijarit takaisin samoille kulmille. Voi jälleen pyöriä yliopiston käytävillä "sivistävien" keskustelujen äärellä , haamuilla keskustassa aamuyön tunteina naula päässä tai vertailla stressilistojen ja projektien valtavuutta muiden kohtalotovereiden kanssa.

Tai valittaa vaikka huonosta säästä.