Antakaa mun olla

Eilen suoritin omalta osaltani loppuun kevään ensimmäisen luentosarjan, ympäristöoikeuden pakolliset luennot, jonka yhteydessä oli myös elämäni ensimmäiset oikeustapausharjoitukset.

Ympäristöoikeuden luennoilla istuskellessani rupesin muistelemaan, kuinka minua jo yläasteella tympäisi, kun joillakin tunneilla kävimme tehtäviä läpi niin, että jokainen vastasi vuorotellen. Sama meininki jatkui lukiossa ja se rupesi tympimään minua vielä enemmän. Viittasin kyllä reippaasti, jos halusin vastata tai minulla oli asiaa, mutta muuten olisin mielelläni ollut hiljaa. Mikäs sen mukavampaa kuin jos et ole jotakin tehtävää kotona rauhassa miettiessä osannut ja kun opettaja ei sitten tunnilla ei millään anna periksi jos sanot, että et osannut tehtävää.

Jostain tuntemattomasta syystä olin ajattelut, että tämä loppuisi kun pääsen yliopistoon. Voin kuitenkin kertoa teille, rakkaat lukijani, ettei se ole loppunut. Ruotsin ja kirjanpidon tunneilla oli tästä tekniikasta huolimatta siedettävää, (ruotsin tunnilla itse asiassa ihan mukavaakin kun vähän ainetta osasin) sillä aiheesta annettiin ensin opetusta, sitten tehtiin tehtäviä ja lopuksi käytiin niitä yhdessä läpi.

Onko Lapin yliopistossa kaikin puolin aivan natsimeininki?

Monilla oikeustieteen massaluennoilla oppilaita piikitellään kuitenkin ihan kunnolla. Valtiosääntöoikeuden luennoilla luennoitsija kyseli eturiviin erehtyneiden opiskelijoiden mielipiteitä erinäisistä valtiosääntöoikeudellisista asioista. Eräältä opiskelijalta luennoitsija kysyi, mitä tämä tekisi kyseessä olevassa tapauksessa, jos hän olisi päätöksen tekevä virkamies. "Siirtäisin asian jollekin muulle virkamiehelle", vastasi opiskelija. Työoikeuden luennoilla luennoitsija valitsi summassa jonkun numeron, ja laski sitten, kuka opiskelija istuu sen numeron kohdalla. Valitulta opiskelijalta pyydettiin muun muassa kritiikkiä korkeimman oikeuden ratkaisuihin. Se on minusta aika paljon pyydetty ensimmäisen vuoden opiskelijalta, joka ei ole lukenut sivuakaan työoikeutta.

Ympäristoikeuden luennoista olin jo kuullut etukäteen, että siellä luennoitsijan summassa valitsema opiskelija joutuu koko luentosalin eteen kertomaan, kuinka on kaikille jaetun oikeustapauksen ratkaissut. Onnekseni pääsin kavereideni kanssa kahdesti eteen esiintymään. Oma osallistumiseni oli valtaisa: ensimmäisellä kerralla nyökkäsin ja toisella kerralla sanoin yhden lakipykälän, joka muuten oli myös väärä. Kuinka minä, oikeustieteen ylioppilas, joka ei ole lukenut sivuakaan ympäristöoikeutta, voisin osata ratkaista vartissa tapauksen, jota hallinto-oikeuskaan ei ole osannut ratkaista kunnolla?

Ehdoton suosikkini on kuitenkin oikeuslingvistiikkan isot massaluennot, joissa luennoitsija luennoi ensin jostain teoriasta, otti sitten langattoman mikrofonin ja lähti opiskelijoiden sekaan kysymään kritiikkiä esitellylle teorialle. Osa sai annettua hyvääkin kritiikkiä, osa väisti tarjottua mikrofonia kauhuissaan. Itse vältyin tältä kunnialta.

Kaikkea ei ehkä pidä ottaa niin vakavasti, mutta mieluiten keskittyisin luennoilla kuuntelemaan ihmistä, joka asiasta tietää ja kirjoittelemaan omia muistiinpanojani.

PS: Kovat pakkaset ovat vihdoin ohi! Pakkanen vaihteli jonkin aikaa -20 ja -30 välillä, mutta laski nyt lähemmäs -10. Ulkona näyttää onneksi edelleen kauniilta.

Kommentit

  1. Hei. Haluaisitko kertoa vähän millainen Lapin yliopisto on? Onko siellä ihan kuollut meininki ja kaikki oppilaat vaan sellaisia, jotka ei ole pääsyt minnekään muualle? Ja kuinka suuri merkitys hyvällä kielitaidolla on opinnoissa?

    VastaaPoista
  2. Hei! Ei täällä minun mielestä todellakaan kuollut meininki ole. Toki yliopisto on pienempi ja tiedekuntia on vähemmin kuin joissain muissa yliopistoissa, mutta kyllä täälläkin on useampia tuhansia opiskelijoita ja paljon valittavia opintoja ja vapaa-ajan toimintaa niin ainejärjestöjen, ylioppilaskunnan kuin muidenkin järjestämänä. Joihinkin tiedekuntiin, ainakin oikeustieteelliseen on helpompi päästä kuin muihin Suomen oikeustieteellisiin, mutta se ei mielestäni tarkoita, että tänne tulee vain ne jotka ei muualle pääse. Meilläkin sisäänpääsyprosentti on muistaakseni noin 28 valintakokeeseen osallistuneista, joten aika moni halukas jää kyllä ulkopuolellekin. Aika moni myös haluaa nimenomaan Lapin yliopistoon. Hyvällä kielitaidolla ei mielestäni ole hirvittävän suurta merkitystä opinnoissa, koska pakollisia kieliopintoja ja englanninkielisiä muita opintoja on tutkinnossa vähän. Toki hyvästä kielitaidosta on aina etua ja kieliä ja vieraskielisiä opintoja voi opiskella vapaaehtoisesti lisää jos haluaa. Kysy ihmeessä jos haluat tietää lisää Lapin yliopistosta opiskelijan näkökulmasta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit