800 kilometriä kotiin

Tervehdys! 

Kuten viime blogissani kerroin, opiskelen kolmatta vuotta Rovaniemellä ja olen kotoisin Helsingistä. Tällä kertaa haluankin avata kokemustani siitä, mitä on opiskella melkein toisella puolella Suomea ja kaukana kotoa.

 

 

Moni Rolloon opiskelemaan lähtenyt ja Lapin yliopistoon hakemista pohtiva on varmasti miettinyt, mitenhän siellä pohjoisessa pärjää. Onhan Rovaniemi kaukana Lapissa ja niin sanottu pohjoisen pääkaupunki. Näitä asioita itsekin pohdin opiskelupaikan varmistuttua. Tein kuitenkin tämän rohkean valinnan ja elämä Rovaniemellä on ollut antoisaa ja opettavaista. 

 

Opintojeni alkuvaiheessa mietin usein, jäänkö jostain paitsi, kun ystävät ja perhe jäivät Helsinkiin ja minä olin kulkemassa omaa polkuani 800 kilometrin päässä pohjoisessa. Vaikka ajatus oli tuolloin varsin aito ja pelottava, olen ymmärtänyt, että eivät ne ystävät tai perhe minnekään kadonneet. Päinvastoin, ystävät ja perhe ovat matkustaneet Rovaniemelle ihailemaan Lappia ja junamatka välillä Rovaniemi-Helsinki on tullut minulle varsin tutuksi. Tärkein asia Rovaniemelle muutossa on kuitenkin ollut täysin uusien ystävien ja opiskelijayhteisön löytäminen toiselta puolelta Suomea. Kaikki ovatkin varmasti kuulleet fraasin: ”Matkailu avartaa!”. On ollut hienoa tajuta, että aina ei tarvitse matkata pois Suomesta avartaakseen omaa ajatusmaailmaansa. 
 
Lapin yliopistoon pääsee opiskelemaan vuosittain useita satoja opiskelijoita ympäri Suomen. Syitä Lappiin lähtöön on lukuisia. Näitä voi olla esimerkiksi arktiset olosuhteet, luonto, uudet kokemukset, itsenäistyminen, ainutlaatuinen koulutustarjonta tai jatkuvasti kiristyvä kilpailu korkeakoulupaikoista. Se miten tai miksi joku päätyy Lappiin opiskelemaan, on mielestäni toissijaista. Omasta mielestäni hienointa on ollut päästä tutustumaan ihmisiin eripuolilta Suomea ja jakamaan tämä yhteinen kokemus ja yhteisö yhdessä. Ainoa ikävä lieveilmiö on ollut erilaisten murresanojen sekoittuminen omaan puhekieleen. Esimerkiksi Oulun, Tampereen, Savon ja jopa Rovaniemen murteet ovat vierailleet aika ajoin allekirjoittaneen puheessa…

 
 Omasta kotikaupungista pois muutto opiskelujen perässä on monelle jännittävää ja olen siitä samaa mieltä. Rohkaisen kuitenkin tekemään hypyn tuntemattomaan ja hakemaan opiskelemaan jonnekin muualle kuin siihen kaupunkiin, jossa olet mahdollisesti koko ikäsi asunut. Kotiin voi aina palata, mutta kotiin jäämällä harvoin saa tarinoita kerrottavaksi. Kysykää vaikka Bilbo Reppulilta tai lukekaa Hobitti.
 
Urho Wahlsten, KTK