Monen unelman soppa 1/3

Terveppä terve! Viivi 22v. täällä (teollisen) muotoilun "osastolta" raapustelemassa. Rovaniemeläistynyt lahtelainen ja kolmannen vuoden höylä. Eli oon Lahesta kotoisin, 22v., opiskelen (teollista) muotoilua kolmatta vuotta ja kilpailen freeskissä.

Rukalla treenaamassa ©: Henna Määttä, 2023

Mietin pitkään, että mitä mä tänne rustailen, mutta tässäpä teille tositarina miljoonista unelmista. Ehkä vähän niin kun kaksoisurasta, mutta musta toi on ihan törkeen kuiva sana sille, mitä tää oikeesti on. Tässä kolmiosaisessa sarjassa kerron myös oppeja, mitä monen unelman soppa on mun antanut maistaa.

Mulla oli selvät sävelet yläasteella: mä haluun olla muotoilija ja musta ei ikinä tuu urheilijaa. Noh, haluun edelleen olla muotoilija, mutta musta tuli myös urheilija. Lukiossa päätin, että etelään en jää. Hain Lapin yliopistoon ja pääsin heti vahingossa sisään. Jep, vahingossa.

Kisareissussa keväällä 24 värkkäilemässä kouluhommia ja nauttimassa auringosta

Olin päättänyt aiemmin, että pidän välivuoden ja keskityn laskemiseen. Pääsykokeissa oli tarkoitus käydä vaan "kattelemassa", että tiedän, mitä vuoden päästä on vastassa. Otin opiskelupaikan vastaan kesällä 2021, mutta aloitin vasta syksyllä 2022. Sain siis elää (lähes) täyttä laskettelu-unelmaa vuoden verran. Tämä kuitenkin "maksoi" yhden opiskeluvuoden. Tuon välivuoden aikana unelmat kasvoi: halusin kisata freeskissä enemmän, mutta samaan aikaan halusin aloittaa opinnot. Muutto Rolloon oli siis välttämätöntä.

Rakastuin mun opintoihin, mutta rakastin myös laskettelua. Opinnot ja työt oli Rovaniemellä ja lajivalmennus Rukalla. Halusin kaikkea, kaiken ja yhtä aikaa.

Ranskan kisoista suoraan ruotsin luennolle ©: Emmi Valtonen, 2024

Oliko vaihtoehtona, että jättäisin opinnot tai urheilun pois? Ei. Viikottainen ajelu Rollo-Ruka välillä ei haitannut, koska sain tehdä kaikkea, mitä halusin. Mutta myönnettäköön: oon mä sitä kironnut, että pitääkin olla näin monta unelmaa. Olis niin paljon helpompaa, jos ois vaan yks.

Mutta onko monen unelman tavoittelu haitaksi?

No ei mun mielestä, kuhan oppii aikatauluttamaan kaiken. Onhan tässä oppinut arjenhallinnasta (ja hallitsemattomuudesta) monia juttuja. Viikoittainen kahden kaupungin välillä ravaaminen ja kahteen tärkeään asiaan keskittyminen voi kuulostaa uuvuttavalta, mutta oon itsestäni tässä muutaman vuoden aikana oppinut seuraavan: Kun urheilen, se on mulle vapaata opinnoista, kun opiskelen, se on mulle vapaata urheilusta.

Kaksoisura on siis opettanut aikatauluttamaan tunnin tarkasti viikkoja ja pitämään niistä (lähes) aina kiinni. Asioiden priorisoimisesta on tullut välttämätöntä. Viime keväänä sain kunnon maistiaisen siitä, jos on monta päällekkäistä unelmaa ja tavoitetta: olin ollut kisamatkoilla niin paljon, että se tarkoitti parhaillaan 20 tuntisia päiviä yliopistolla, että sain lumikengät dedikseen mennessä palautettua. Oliko toi veto fiksuimmasta päästä? Ei. Mutta nautinko jollain sairaalla tavalla siitä? Kyllä.

Tältä näyttää klo 4.00 auringonnousu F-siivestä toukokuussa

No mikä tän sopan pointti sit on: unelmia saa olla monia ja monet niistä voi muuttua tai muovautua ajan kanssa. Mutta, jos haluaa kaiken ja heti niin joistain asioista pitää vaan oppia luopumaan. 

- Viivi, (teollinen) muotoilu, TTK