Hynttyyt yhteen vai ikiomaan koloon? - Asumisesta opiskelijana 2/3

Moikka vaan, pitkästä aikaa! Tänään ajattelin rustailla vähän kommuuniasumisen ja yksinään elelyn eroista. Mun edellisessä blogipostauksessa jo mainitsinkin, että meidän kommuuni vaihtui mun osalta fuksivuoden jälkeen yksiöön. Itse oon muuttanut pois kotoa heti täysi-ikäistyttyäni, mutta tänä syksynä muutin enismmäistä kertaa täysin omaan asuntoon. Mitä sitten pidän nykyisestä asumisjärjestelystä?

Tässäpä Kommuunielämää-postauksen tapaan pieni listaus yksinasumisen parhaista puolista: 1. Sisustus on just mun näköinen. Otsikko puhuukin puolestaan. -Saan kerätä (tai olla keräämättä) niin paljon tilpehööriä omiin nurkkiin kuin sielu sietää. Itse oon huomannut myös, että oon paljon motivoituneempi sisustamaan omaa koloani kun saan siirrellä tavarat just niinkuin itse haluan. Jos inspiraatio iskee, saan siirrellä huonekaluja vaikka keskellä yötä (tietysti naapurit huomioiden).

2. Kun palaan kotiin, on asunto aina samassa kunnossa kuin sieltä lähtiessä. Tässä on tietysti niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Kuitenkin omalla kohdalla kotoa lähdöt saattavat ajoittain olla hyvinkin vauhdikkaita ja päätän tiskata tiskit vasta illalla kotiin tullessani. Kommuunissa täytyi aina ajatella myös muiden viihtyvyyttä poissa ollessani. Toisaalta myös siivouksen jäljet pysyvät ennallaan parin viikon reissun jälkeen kun kämppä on tyhjillään. 3. Oma rauha. Yksinasuminen toimii erityisen hyvin, kun keskittyminen vaatii täydellistä hiljaisuutta. Myös päivärytmi säilyy helpommin sellaisena, jonka itse haluaa rakentaa. Vuosi kääntyy kohti kevättä ja yhteishakukin lähestyy. Opiskeluelämään liittyy olennaisesti asumisjärjestelyt jotka tulevatkin ajankohtaiseksi etenkin uuteen kaupunkiin opiskelujen perässä muuttaville. Toivottavasti tästä, sekä Kommuunielämää- postauksesta onkin apua asumisjärjestelyitä puntaroidessa. Käyhän myös kuuntelemassa Kommuunielämään liittyvä podcast-jakso, jossa minä ja mun entiset kämppikset kerromme lisää ajatuksia kommuunissa asumisesta. Aurinkoista kevään odottelua ja seuraavaan kertaan! - Maria / KTK