Millaista oli palata Rolloon?

Tervehdys ja mahtavaa alkanutta vuotta!

Joululoma on nyt (valitettavasti) ohi ja sen lisäksi, että joulukuusi koristeineen on vietävä takaisin varastoon, on myös palattava takaisin koulunpenkille. Mun kevätlukukauteni alkoi eilen kandiseminaarilla, mutta kaikesta stressistä huolimatta siitä jäi hyvä fiilis ja on oikeastaan ihan mukavaa päästä aloittamaan tämän vuoden kouluhommat.

Kevään puolella tapahtuu yleisesti ottaen merkittäviä asioita - siinä missä me yliopisto-opiskelijat ryhdymme tosissamme noppajahtiin, miettivät abituerientit ja välivuotta viettäneet kuumeisesti, mihin sitä oikein hakisi opiskelemaan ja mitä. Opiskelijalähettiläänä toimiessani olen kuullut satoja kertoja paitsi kysymyksiä itse opinnoista, myös Lapista ja siitä, miten me täällä kaukana pohjoisessa oikein pärjätään.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen pesunkestävä tamperelainen. Ymmärrän siis varsin hyvin, että välimatka askarruttaa ja se saattaa olla myös tyrmäävä tekijä hakuvalintoja tehdessä. Olen pyrkinyt kannustamaan nuoria näkemään Lapin ja Lapin yliopiston potentiaalin ja unohtamaan pelot välimatkoista. Siksi halusin tähän postaukseen kertoa, miltä musta tuntui näin kolmannen vuoden opiskelijana palata jälleen kerran kotiseudulla vietetyn loman jälkeen takaisin Rovaniemelle.

Mun lomani oli erityisen ihana ja rentouttava. Näin todella monia ystäviäni ja kun loma oli päättymäisillään, tuntuikin tosi haikealta lähteä kipuamaan takaisin pohjoiseen. Ajomatka kesti luonnollisesti pitkään ja saavuimme kotiin vasta keskiyöllä. Kotimme oli sotkuinen, emmekä olisi millään jaksaneet purkaa matkatavaroitammekaan autosta. Ulkona oli kylmä.

Aamulla herätessäni avopuolisoni ilmoitti, että nyt lähdetään laskettelemaan. Olimme saaneet lahjaksi uudet laskettelukypärät, joten innostuin ideasta lähteä testaamaan niitä. Ounasvaaran hiihtokeskukselle on luotamme matkaa vajaa 10 minuuttia ja heti, kun sain sukset alleni, aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Rinteessä pohdin, etten ikinä pääsisi hetken mielijohteesta ja näin helposti laskettelemaan Pirkanmaalla.

Maanantai koitti ja yllätyksekseni yliopistolle palaaminen tuntui kivalta. Sovin ulkoilu- ja kahvitreffejä kavereideni kanssa ja siivotessani kotona mietin, miten seuraavana päivänä kävisin Mandragorassa taas täyttämässä teevarastoni. Illalla harpoin kuntosalille kehonhuoltotunnille, leivoin kotona kaurarieskaa ja lenkitin koiraani joen varressa.

Joten kyllä - kaipuu kotiin voi yllättää silloinkin, vaikka olisi täällä jo muutaman vuoden asunut. Sitten kun ehtii vähän aikaa katsoa ympärilleen, sitä kuitenkin käsittää, että täällä on koko ajan odottanut se toinen koti. Täällä on mun arkeni; asunto, rutiinit, harrastukset ja opiskelukaverit. Ja pidän edelleen suuressa arvossa Lapissa asumisen kokemusta. Lisäksi kylmyydestä huolimatta nautin siitä, miten älyttömän kaunista täällä on!

Antaisin vinkiksi, että siinä missä näette epäilystä ja pelkoa, nähkää mahdollisuuksia. Ottakaa rohkeasti riskejä ja laittakaa itsenne likoon - yhteishauissa ja ihan kaikessa muussakin.

Kuullaan taas!

- Minttu