Gaudeamus igitur...

Hiphei! Tänä viikonloppuna sitten moni nuori painoi lakin päähänsä ja lopetti ”peruskoulutus”-taipaleensa. Maanantaina viimeistään iskee totuus eteen, että nyt on tiet erkaantunut suurimman osan kanssa, jonka kanssa tuli vietettyä 12 vuotta. Joistakin saattaa tuntua, että elämä loppuu tähän kun on niin suuri muutos edessä. Sanonpahan vaan, että siitä se oma elämä sitten vasta alkaakin. Lukion jälkeen on vapaa tekemään mitä haluaa. Muistan vuosi sitten jutelleeni erään läheisen henkilön kanssa, joka oli aika paljon minua nuorempi, lukionsa päättänyt ja oli ihan hajalla tulevaisuudesta. Hänestä tuntui, että tulevaisuudella ei ollut mitään annettavaa. Silloin jo tiesimme, että hänellä oli paikka eräässä yliopistossa. Kannustin häntä, että odota kun syksy tulee, niin pääset samanhenkisten ihmisten joukkoon ja varmasti tunnet kuuluvasi porukkaan ja niin edes päin. Tapasin hänet vajaan vuoden tauon jälkeen viime viikolla ja ensimmäinen lause hänen suusta oli, että ”On ollut ihan mahtava vuosi!” Hymyilin. 

Omakin fuksivuosi on ollut hieno ja kaikki välivuodetkin ennen sitä on antanut jotain elämään. Vaikka se opiskelupaikka ei ihan ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla tärppää tai vaikka ei edes tiedä tulevasta mitään, niin kaikesta kannattaa kuitenkin nauttia. Kyllä se oma paikka vielä varmasti löytyy. Toivottavasti vielä Lapin Yliopistosta.. ;) Välimatkaa on, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, että olen juurikin Lapin Yliopistossa enkä muualla. Rovaniemen luonnonläheisyys ja yliopiston sopiva pienuus sopii vallan mainiosti minulle. 

Kesä antaa näköjään odottaa itseään, mutta tuskinpa suotta. Mahtavaa kesää kaikille ja tavataan syksyllä!