Hei taas!

Nyt iski blogin kirjoitusinspiraatio. Tekniset ongelmat selätetään pikkuhiljaa ja mottonihan kuuluu että vaikeuksien kautta voittoon! ;D

Niin, olihan minulla tosiaan asiaakin - matkustelusta. Osa opiskelijoista on varmaankin juuri nyt tällä hetkellä menossa legendaarisella road tripillä Slovakiaan. Itse olin mukana tuolla reissulla tasan vuosi sitten kavereiden kanssa. Matkustelu on hieno asia, mutta jos täytyy istua 25 tuntia täydessä bussissa, jossa lämpötilat vaihtelevat jääkylmästä kuumaan (sai hikoilla ja toisinaan taas täristä kylmästä ja vessan valokaan ei toiminut) ja nojata bussin ikkunaan niin että niskat oli seuraavat päivät kipeinä, niin onhan se kokemus ja elämys sinänsä. Matkustettiin Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Tsekin kautta Slovakian Banska Bystricaan ja majoituimme Hotel Luxiin. Kiertelimme kaupungilla, shoppailtiin ja käytiin syömässä ravintoloissa. Ruoka oli hyvää ja kaupunki oli täynnä pieniä cocktailbaareja, joista sai tilata kylmiä ja kuumia juomia ja joistakin sai myös pikkusuolaisia.

Matkaamme kuului myös ekskursio Unkarin Budapestiin, jonne lähdimme keskellä viikkoa. Niinhän sitä sanotaan, että maailma opettaa - ja niin se opetti minuakin. Budapest oli meluisa, ihmiset kiireisiä ja kaikenlisäksi satoi räntää. Odotin, että aurinko olisi paistanut mutta toisin kävi. Patsaat ja muut nähtävyydet sekä muhkeat ja jykevät ikivanhat talot ja niiden kivijaloissa sijaitsevat pikkuputiikit olivat kuitenkin näkemisen arvoisia. Hintataso oli hieman halvempi kuin Suomessa, mutta kaikkihan sen varmaan tietääkin.

Kun palasimme Budapestistä, oli matkamme jo loppusuoralla. Juhlimme ja kun matkan viimeinen päivä koitti, lähdin rohkeasti bussilla muutaman muun matkalaisen kanssa Demanovjkan tippukiviluolille (luulin, että siellä vain kävästään, mutta matka kesti suuntaansa about kolme tuntia ja käytännössä koko päivä vierähti siellä), koska ajattelin että se on nyt tai ei koskaan - hyppy tuntemattomaan! En ollut nähnyt aiemmin tippukiviluolia, mutta olihan sekin näkemisen arvoinen... 1000 porrasta ylös ja alas, välillä tauoilla täytyi ottaa vesiryyppyä (kiitos kiitettävän juhlinnan) ja kyllähän se välillä puuskututti ja tuntui että saa rytmihäiriöitä. Mutta kyllä se elämä lopulta voitti ja selvisin hengissä. Tämän viimeisen päivän iltana juhlimme porukalla syntymäpäiviäni - kävimme ulkona syömässä hienosti ja pitkän kaavan mukaan. Aperitiivit, alku- ja pääruoka sekä jälkiruoka oli maittavia. Kun olimme syöneet, siirryimme vähitellen Banska Bystrican yöhön jälleen kerran ja tsekkasimme nimenomaan ne cocktailbaarit ja ne jäi päällimmäisenä mieleeni koko reissusta. Valvoimme aamuun asti ja lähtö koitti siinä klo 10. Ja taas 25 tuntia samaa reittiä takaisin bussilla Suomeen, meidän bussissa oli tiivis tunnelma ja välillä hiljaista - otti reissu sen verran koville ja yöunet jäivät vähille.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Matkalla sain uusia tuttavia ja nautin kulttuurista. Täytyy kyllä todeta, että ei se Slovakian kulttuuri pahemmin Suomen kulttuurista eroa, mutta mukava reissu se oli kaikin puolin, kommelluksista ja yllätyksistä huolimatta. Opin tuntemaan itseäni paremmin ja kasvoin ihmisenä. Mukava on myöhemmin jälkeenpäin nauraa reissumuistolle kavereiden ja tuttavien kanssa, vaikka silloin se ei ehkä niin paljon naurattanutkaan. Tähän loppuun totean niille, jotka nyt ovat kyseisellä road tripillä, ei muuta kuin bon voyage ja nauttikaa kulttuurista ja uusista kokemuksista! ;)

- Eveliina

Kommentit

Suositut tekstit