Habitare!

Moikka! Nimeni on Emma ja aloittelen nyt kolmatta vuotta sisustus- ja tekstiilimuotoilun opintojen parissa. Olen kotoisin ihan pääkaupungin kupeesta Nummelasta - juurikin sieltä Anssi Kelan biisin harjun reunalta. Myönnän, että lievästi arvelutti silloin pari vuotta sitten lähteä tänne asti opiskelemaan, mutta partiolaisena olen kyllä viihtynyt äärimmäisen hyvin, suota ja tunturia kun on aivan riittävästi ympärillä! Metsän lisäksi viihdyn taidemuseoissa ja siveltimen tai kynän varressa. Tänä vuonna on kai opeteltava viihtymään myös näppiksen takana kun kandin (ja tämän blogin!) raapustelua olisi luvassa. Kandista en vielä tiedä, mutta tänne ajattelin kirjoittaa jännittävistä opintoprojekteista sekä kulttuuririennoista ja luonnonihmeistä täällä Napapiirin reunalla.

Graafisen ilmeen askartelupäivä viestintätiimin kanssa

Aloitanpa sellaisella siistillä projektilla kuin Habitare-messuilla! Tammikuussa tuli sähköposti, jossa etsittiin tekijöitä sisustus- ja tekstiilimuotoilun opiskelijoiden Habitare-messuosaston suunnitteluun. Kutkutti ajatus saada omia kuoseja esille sinne - kyseessä on kuitenkin isoin meidän alan tapahtuma Suomessa - joten pakkohan sitä oli mennä mukaan!

Koepystyksessä pistettiin Pöykkölän aula hetkeksi uuteen uskoon!

Pidän projektityöskentelystä, kun irralliset ihmiset suunnittelun lomassa hitsautuvat yhdeksi tiimiksi. Vaikka työskentely on intensiivistä ja raskasta, voi se hyvän porukan kanssa olla hurjan hauskaa. Projekteissa pääsee haastamaan itsensä, soveltamaan osaamistaan ja joutuu usein hyppäämään mukavuusalueensa ulkopuolelle. Parin kuukauden aikana olenkin mm. opetellut kirjoittamaan lehdistötiedotteita sekä käyttämään pinssikonetta ja teollisuusompelukonetta (en ole ehkä yläasteen jälkeen ommellut kuin kahdesti mikä on kieltämättä aika hyvä saavutus näin tekstiilialan opiskelijalta…)

Hyvin paketoidun messuosaston aukomiseen tarvittiin aika monta kättä!

Perinteisesti myös aikataulut ovat projekteissa haasteellisia, niin tälläkin kertaa - kun tiistaina piti olla aamulla messukeskuksessa pystyttämässä osastoa, maanantaina juoksin vielä viimeisiä osastolle tulevia seinäteippauksia painosta. Junan makuuvaunussa minulla oli sen tarran ja ihastuttavan taiteilijarouvan lisäksi matkatoverina miellyttävä 8kg graniittilevy, joka oli tietysti unohtunut rahdista ja aivan pakko saada mukaan yhden telineen vaneriseinän vastapainoksi. Joku nauroi, että kun kuosisuunnittelun inspiraationlähteenä kerran olivat pohjoisen luonnonrikkaudet ja mineraalit, niin kai se oli joku oikeakin kivenmurikka otettava reissuun!

Messuosasto maton suojamuovin irrottamista vaille valmis!

Matkan jännittävien vaiheiden, rahtipaketin Messukeskuksesta metsästämisen ja osaston pystyttämisen jälkeen tuli melkein tippa linssiin kun näki osaston viimein valmiina kokonaisuutena, oli vähän sellainen ylpeä äiti –hetki. Parasta oli nähdä messuosaston heräävän henkiin, ihmisten täyttävän sen puheensorinalla, ja kuulla mitä mieltä kävijät työmme tuloksista olivat. Saimme paljon hyvää palautetta, värikäs MAINAS-osastomme erottui kalpeammista messuosastoista hyvin edukseen. Erityisesti hymyilytti kun bongattiin hesarin etusivulta kuva, jossa näkyi pala osastoamme! On ollut kyllä todella siistiä nähdä kaikkien työtuntien ja suunnitelmien viimein konkretisoituvan tyylikkääksi ja toimivaksi fyysiseksi kokonaisuudeksi. Hymyilyttää vieläkin.

Jos innostuit, niin MAINAS-messuosaston vaiheista voit lukea lisää projektin omasta blogista!