Tammikuinen kesäpaniikki
Vuosi 2018 rullaa jo aika reipasta vauhtia eteenpäin. Meidän alkuvuoteen ovat kuuluneet uusi auto, pitkäksi venynyt joululoma Etelä-Suomessa sekä kahden viikon flunssa, joka kaatoi ensiksi sänkyyn lapset ja sitten vanhemmat. Mutta nyt olemme jo voiton puolella ja vihdoin päästään takaisin normaaliin arkeen kiinni. On aivan ihanaa, kun kaikki ovat terveinä ja pystyy taas käymään tanssitunneilla. Tammikuun pakkasten keskellä kuitenkin vaanii pienimuotoinen kesäpaniikki...
Pidän kesän vaihtumisesta syksyksi. Se on tunnelmaltaan sellainen raikas tuulahdus, joka hiljaa hiipien palauttaa työn ja opiskelun pariin. Mutta vuoden vaihtumisessa on enemmän sellainen paniikin maku. Suklaan ja riisipuuron pehmentämiä aivoja on vaikea saada starttaamaan loppiaisen jälkeen ja kevätlukukaudella olen usein kiireisempi kuin syyslukukaudella. Vuoden vaihtuminen myös tarkoittaa joka keväistä ahdistuksen aihetta: mistä toimeentulo kesäksi?
Kesätöitä tekemällä asia on tietty helposti kuitattu. Asia ei aina ole vain niin yksinkertainen. Kesätöiden saaminen ei ole itsestäänselvyys eikä varsinkaan perheelliselle opiskelijalle ole näin pienellä paikkakunnalla vaihtoehtoja. Jo hakuvaiheessa pois karsiutuvat sellaiset paikat, joissa työajat ovat epäsäännölliset. Toiselle paikkakunnalle periaatteessa voisi lähteä, mutta kysymysmerkiksi muodostuisivat asumisen ja päivähoidon järjestyminen. Ja vaikka sitä sattuisi löytämään Rovaniemeltä kesätöitä, päiväkoti on kiinni heinäkuun. Hyvillä turvaverkostoilla tämäkään ei olisi ongelma, mutta meillä ei sellaisia toistaiseksi ole. Tilannettamme mutkistaa entisestään se, että puolisoni on lähdössä mitä suurimmalla todennäköisyydellä oman alan töihin toiselle paikkakunnalle.
Olen vähitellen päätynyt siihen tulokseen, että aion opiskella tämän kesän, jos en satu löytämään mielekästä kesätyötä, joka sopisi meidän tilanteeseen. Minulla on muutama kurssi, jonka voisin tehdä kesällä ja samalla voisin muutaman suorituksen siirtää keväältä kesälle, jolloin painetta ei kasaantuisi niin paljon kevääseen. Opiskelujen kanssa pystyisin myös todennäköisesti helpommin hoitamaan lapsia yksin, jos mieheni on toisella paikkakunnalla töissä.
Jos oikein uskaltaisin unelmoida, löytäisin vielä joku kesä sellaisen kesätyön, joka olisi media- tai viestintäalalta, sitä voisi tehdä osin etänä (mikä mahdollistaisi työskentelyyn vaikka lasteni mummolasta käsin) ja samalla lastenhoito järjestyisi mahdollisimman helposti. Siihen asti, kunnes löydän unelmieni kesätyön, olen tyytyväinen myös opiskeluun kesällä.
Pidän kesän vaihtumisesta syksyksi. Se on tunnelmaltaan sellainen raikas tuulahdus, joka hiljaa hiipien palauttaa työn ja opiskelun pariin. Mutta vuoden vaihtumisessa on enemmän sellainen paniikin maku. Suklaan ja riisipuuron pehmentämiä aivoja on vaikea saada starttaamaan loppiaisen jälkeen ja kevätlukukaudella olen usein kiireisempi kuin syyslukukaudella. Vuoden vaihtuminen myös tarkoittaa joka keväistä ahdistuksen aihetta: mistä toimeentulo kesäksi?
Kesätöitä tekemällä asia on tietty helposti kuitattu. Asia ei aina ole vain niin yksinkertainen. Kesätöiden saaminen ei ole itsestäänselvyys eikä varsinkaan perheelliselle opiskelijalle ole näin pienellä paikkakunnalla vaihtoehtoja. Jo hakuvaiheessa pois karsiutuvat sellaiset paikat, joissa työajat ovat epäsäännölliset. Toiselle paikkakunnalle periaatteessa voisi lähteä, mutta kysymysmerkiksi muodostuisivat asumisen ja päivähoidon järjestyminen. Ja vaikka sitä sattuisi löytämään Rovaniemeltä kesätöitä, päiväkoti on kiinni heinäkuun. Hyvillä turvaverkostoilla tämäkään ei olisi ongelma, mutta meillä ei sellaisia toistaiseksi ole. Tilannettamme mutkistaa entisestään se, että puolisoni on lähdössä mitä suurimmalla todennäköisyydellä oman alan töihin toiselle paikkakunnalle.
Olen vähitellen päätynyt siihen tulokseen, että aion opiskella tämän kesän, jos en satu löytämään mielekästä kesätyötä, joka sopisi meidän tilanteeseen. Minulla on muutama kurssi, jonka voisin tehdä kesällä ja samalla voisin muutaman suorituksen siirtää keväältä kesälle, jolloin painetta ei kasaantuisi niin paljon kevääseen. Opiskelujen kanssa pystyisin myös todennäköisesti helpommin hoitamaan lapsia yksin, jos mieheni on toisella paikkakunnalla töissä.
Jos oikein uskaltaisin unelmoida, löytäisin vielä joku kesä sellaisen kesätyön, joka olisi media- tai viestintäalalta, sitä voisi tehdä osin etänä (mikä mahdollistaisi työskentelyyn vaikka lasteni mummolasta käsin) ja samalla lastenhoito järjestyisi mahdollisimman helposti. Siihen asti, kunnes löydän unelmieni kesätyön, olen tyytyväinen myös opiskeluun kesällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.