Kaikki kaunis alkaa kaaoksesta
Kun muutat uuteen paikkaan, ilman asuntoa, ilman sen kummempia suunnitelmia opinnoista, etkä oikein handlaa edes maan rahayksikköä, voi odottaa pienen kaaoksen ja kiireen täyttämää alkua vaihto-opinnoille. Ja kaoottista se on kyllä välillä ollutkin. Hyvällä tavalla kaoottista. Kerronpa teille muutaman tarinan kahdelta epäjärjestyksen ja kiireen täyttämältä ensimmäiseltä viikolta.
Asunto löytyi jo ensimmäisellä viikolla, mikä oli kaikkinensa melkoinen ihme muutaman epätoivoisen asunnon etsintään keskittyneen päivän jälkeen. Rappukäytävä kylläkin näyttää suoraan kauhuelokuvan lavasteista napatulta, joten yömyöhään rappusten kapuamiseen löytyy yllättävän hyvin vauhtia. Etenkin, kun joku laitapuolen kulkija kipittää hakkaamaan alaovea heti, kun olette saaneet sen suljettua. No, ei siinä vielä mitään.
Muutaman päivän asumisen jälkeen ovisummeri alkoi soida raivoisasti. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti etsiä jotain kättä pidempää ja toivoa tämän mysteerisen henkilön luovuttavan. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin kurkkaamaan kuka tahtoo noin kovasti sisälle. Kappas, oltiin lukittu naapurin mummo ulos asunnostaan. Siinäpä oli sitten sitä kielimuuria kerrakseen. Käsiä heilutellen mummo opetti meille miten tuota meidän ovea oikein käytetään ja me siinä käsiä heilutellen pyydettiin mummolta anteeksi, kun hänet tuolla tavalla lukittiin ulos.
Ja olisittepa nähneet ko mentiin tekemään nettisopimusta meidän asuntoon. Oli myyjälläkin naurussa pitelemistä, kun seisottiin siinä aatamin aikaisen modeemin kanssa ja ihmeteltiin, että miksei tämä muka käy, kyllä meillä Suomessa käy kaikki. Vaan saatiinpa uusi reititin ilmaiseksi, eikä jouduttu maksamaan takuumaksuakaan, että ei huonosti sekään.
Niin ja meinattiinhan me polttaa keittiökin tuossa männä viikolla, mutta se on sitten eri tarina se. Olen joskus kuullut sanottavan, että koettelemuksen ja kokemuksen raja on häilyvä. Parin viikon aikana on taas muistunut mieleen mitä tämä viisaus tarkoittaa. Mutta hymy ei ole hyytynyt tuolla häilyvällä rajallakaan!
Kaiken kiireen ja pienen säheltämisen keskellä Praha on ollut kaunis ja kevät on täällä jo aluillaan. Että ei muutako terkkuja sinne lumen keskelle Rolloon!
-Mirka
Long story short, it's been really busy and a bit chaotic here in Prague, since I had to find an apartment, plan my studies, get a subscriber connection and do a lot of other things. Well, luckily I found an apartment real quick with my friend. Our corridor looks kinda like something you could see in a horror movie, but the apartment itself is nice.
After we had spent few days in our new apartment, the doorbell started ringing and it wouldn't stop. We of course got a little frightened at first, since we weren't expecting anyone. After a moment of thinking we decided to check who is behind the door. Oh well, it was a grandma living next door. We had locked her out of her apartment since we share one door. Woops.
And let me tell you, we have found ourselves on so many similar situations during these two weeks in Prague.
But I have already lost my heart to this beautiful city.
-Mirka
Asunto löytyi jo ensimmäisellä viikolla, mikä oli kaikkinensa melkoinen ihme muutaman epätoivoisen asunnon etsintään keskittyneen päivän jälkeen. Rappukäytävä kylläkin näyttää suoraan kauhuelokuvan lavasteista napatulta, joten yömyöhään rappusten kapuamiseen löytyy yllättävän hyvin vauhtia. Etenkin, kun joku laitapuolen kulkija kipittää hakkaamaan alaovea heti, kun olette saaneet sen suljettua. No, ei siinä vielä mitään.
Muutaman päivän asumisen jälkeen ovisummeri alkoi soida raivoisasti. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti etsiä jotain kättä pidempää ja toivoa tämän mysteerisen henkilön luovuttavan. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin kurkkaamaan kuka tahtoo noin kovasti sisälle. Kappas, oltiin lukittu naapurin mummo ulos asunnostaan. Siinäpä oli sitten sitä kielimuuria kerrakseen. Käsiä heilutellen mummo opetti meille miten tuota meidän ovea oikein käytetään ja me siinä käsiä heilutellen pyydettiin mummolta anteeksi, kun hänet tuolla tavalla lukittiin ulos.
Ja olisittepa nähneet ko mentiin tekemään nettisopimusta meidän asuntoon. Oli myyjälläkin naurussa pitelemistä, kun seisottiin siinä aatamin aikaisen modeemin kanssa ja ihmeteltiin, että miksei tämä muka käy, kyllä meillä Suomessa käy kaikki. Vaan saatiinpa uusi reititin ilmaiseksi, eikä jouduttu maksamaan takuumaksuakaan, että ei huonosti sekään.
Niin ja meinattiinhan me polttaa keittiökin tuossa männä viikolla, mutta se on sitten eri tarina se. Olen joskus kuullut sanottavan, että koettelemuksen ja kokemuksen raja on häilyvä. Parin viikon aikana on taas muistunut mieleen mitä tämä viisaus tarkoittaa. Mutta hymy ei ole hyytynyt tuolla häilyvällä rajallakaan!
Kaiken kiireen ja pienen säheltämisen keskellä Praha on ollut kaunis ja kevät on täällä jo aluillaan. Että ei muutako terkkuja sinne lumen keskelle Rolloon!
-Mirka
All beautiful stories start with a little chaos
Long story short, it's been really busy and a bit chaotic here in Prague, since I had to find an apartment, plan my studies, get a subscriber connection and do a lot of other things. Well, luckily I found an apartment real quick with my friend. Our corridor looks kinda like something you could see in a horror movie, but the apartment itself is nice.
After we had spent few days in our new apartment, the doorbell started ringing and it wouldn't stop. We of course got a little frightened at first, since we weren't expecting anyone. After a moment of thinking we decided to check who is behind the door. Oh well, it was a grandma living next door. We had locked her out of her apartment since we share one door. Woops.
And let me tell you, we have found ourselves on so many similar situations during these two weeks in Prague.
But I have already lost my heart to this beautiful city.
-Mirka
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.