He haluavat että onnistut

Kesätyönhaku käy juuri kiivaimmillaan. Muun muassa tiedekunnan harjoittelupaikat julkistettiin toissa viikolla. Muistan toki kirjoitelleeni ensimmäisiä hakemuksia jo lokakuussa. ”Eikö näin pienessä maassa pitäisi kaikille löytyä töitä vähemmälläkin vaivalla?” tuohtui eräs ystäväni, jonka mielestä on hullua jo syksyllä alkaa taistelemaan seuraavan kesän työpaikoista. No, sellainen tämä maailma nyt vain on, siispä täytyy pelata systeemin luomilla säännöillä. Työnhaku on aikaa vievää, turhauttavaa, ja joskus koen vaipuvani epätoivoon. ”Lähetäthän hakemuksen ja CV:n yhtenä tiedostona”, ”Lataa cv tähän ja hakemus erikseen tähän”, "Hei, Ella, voitko lähettää vielä jäljennöksen lukiotodistuksestasi?”, ”Kiitokset kiinnostuksestasi työtehtävää kohtaan, mutta tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun...”

Työhakemuksia joutuu kirjoittelemaan kymmeniä. Yhdestäkään hakemuksesta ei saa paistaa läpi se, että olisit kopioinut tekstin ja vaihtanut vain otsikon. ”Muista pdf-muoto ja asianmukaiset liitteet.” Olin yllättynyt, että joissakin paikoissa kysellään vielä ylioppilastodistuksia, mutta mitäpä muuta näyttöä taidoistaan esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijalla vielä olisi? Oman alan työkokemustakaan harvalla vielä edes tässä vaiheessa on, joten ei kannata vähätellä muuta työkokemusta taikka edellisten kesätyöpaikkojen tuomaa substanssiosaamista. Sillä pystyt erottumaan joukosta.

Minulla ensimmäinen haastattelu tärppäsi vasta n. kahdennenkymmenennen hakemuksen jälkeen. Odottaessani toimiston aulassa pelkäsin kuin pieni eläin. Olin hetki sitten käynyt hätäiseen ostamassa kaupungilta jotain asianmukaista päällepantavaa ja sonustautunut miten nyt työhaastatteluun odotetaan sonustauduttavan. Istuin odotushuoneen penkillä ja katselin ympärilleni: Suuret ikkunat, laatusohvia, kahvikone. Käytävillä kulki fiinin näköistä porukkaa. Nytkö viimein paljastuu, että olen aivan täysi tampio? Mitä minulta oikein kysyttäisiin? Osaisinko vastata oikein? Toivottavasti eivät sentään englanniksi kysy mitään... Mitä jos jäädyn aivan kokonaan? Kysyvätkö tahallaan kinkkisiä kysymyksiä? 

Tässä ajatusmyrksyssä minua rohkaisivat kuitenkin erään uravalmentajan viisaat sanat: ”Muista, etteivät he ole kutsuneet sinua haastatteluun turhan takia. He ovat kutsuneet sinut haastatteluun, koska haluavat kuulla sinusta lisää. Tottakai he haluavat, että onnistut.”  Haastattelu meni loppujen lopuksi todella leppoisasti, eikä kumpikaan haastattelijoista kyseenalaistanut osaamistani opiskellessani Lapin yliopistossa, haha. En kuitenkaan usko tämän paikan vielä tärppäävän, vaan metsästän yhä kesäduunia ja kirjoittelen räätälöityjä hakemuksia ja opettelen kehumaan itseäni.

Onnea kesätyönhakuun!
-Ella

Kommentit

  1. Kiitos vertaistuesta Ella! Toivottavasti tärppää pian :--)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tai sitten vaan taas opiskellaan kesä:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit