Kuherruskuukausi ohi
Syksyn viimeiset hetket ovat nyt ohi ja Lapin kelit ovat kääntyneet toden teolla talven puolelle. Ensilumi on satanut ja Rollon pyörätiet ovat jäässä, mutta oon vakaasti päättänyt painella kesäkumit alla pitkin Rovaniemen maita ja mantuja koko talven. Auto eikä bussikortti ole mua varten tänä talvena. Cycle4it!
Ensimmäinen kuukausi yliopistomaailmassa on takana. Sisäänajo on tehty ja leikit on nyt leikitty. Jäljellä on alkuhuuman jälkeen opiskelijaelämä ja itse opiskelu. Tähän mennessä pitäisi talo olla tuttu, yliopisto-opiskelun maailma hahmottunut, oman opiskelustrategian raamit piirretty sekä alkujännitys ja -kankeus muisto vain?
Vaikka Lapin yliopisto ei ole jättiyliopisto, joudun silti etsimään joka aamu tieni oikeaan luentosaliin. Myönnän, entinen matkaopas on hukassa. Jumalan kiitos infossa, jonka kautta kierrän joka aamu, on huippu pohjapiirros, josta näkyy luentosalit ja muut tilat. Infon kartta on pelastanut monesta tiukasta tilanteesta.
Ekat kurssit alkavat olla loppupäässä. Oli hieno tunne, kun ensimmäiset 4 opintopistettä kilahtivat blakkariin. Nyt on aloitettu tekemään oikeasti hommia ja kuherruskuukausi on virallisesti ohi.
On jotenkin tosi helppo elää tietynlaisessa illuusiossa, kun käy kurssien luennoilla, tekee itsenäisesti tehtäviä sekä muita hommia ja lukee kirjallisuutta etc. Tällainen ns. perusopiskelu ei tuo kuitenkaan yhtään opintopisteitä blakkaariini, ei sitten vaikka kuinka toivoisi. Kurssi pitää viedä päätökseen ja tehdä kurssin suoritustehtävät. Itse loppurutistus, kurssien suoritustehtävien päätökseen saattaminen, vie itselläni ainakin älyttömästi enemmän aikaa, kuin muu perusopiskelu.
Tässä painetaan kuherruskuukauden jälkeen täynnä intoa ja sata lasissa. Eteenpäin mennään virheistä oppien. Opiskeluun liittyvät asiat loksahtelevat hitaasti, mutta varmasti tekemisen kautta kohdilleen. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti, virheiden kautta, opintojen suunnittelussa sekä oikeiden kontekstiin sopivien opiskelutaitojen etsinnässä.
On hienoa, että viime vuosina yliopistoissa on panostettu yhä enemmän uusien opiskelijoiden opintoihin orientointiin sekä opinto-ohjaukseen. Tarve laadukkaalle ja ammattimaiselle opinto-ohjaukselle on kuitenkin valtava ja en ole täysin vakuuttunut, että kyseisiin tarpeisiin osataan täysin oikealla tavalla vastata.
Yliopisto-opintojen alkuvaiheen face-to-face -opinto-ohjauksessa on vielä valtava kehityspotentiaali, jotta usean uuden opiskelijan ei tarvitsisi oppia opiskeluun liittyviä asioita kantapään kautta. Se, että opettajatuutori ja opiskelijatuutorit nimetään, pari lyhyttä tapaamista järjestetään ja että apua tarvitsevat voivat varata tapaamisajan ei riitä. Niin kuin kaikissa tukitarpeissa ei tarvetta voi lähestyä passiivisesti, vaan päinvastoin aktiivisesti ja proaktiivisesti sekä panostamalla erityisesti face-to-face -ohjaukseen. Tarvitaan oikeasti ammattimaista ja hyvin organisoitua, suunniteltua ja sisällöllisesti tarkkaan mietittyä opinto-ohjausta yhteistyössä asiasta innostuneiden opiskelija- ja opettajatuutoreiden sekä muiden tahojen kanssa. Tämä "kantapään kautta" asioiden oppiminen ei lähtökohtaisesti pitäisi asua 2000-luvun yliopistomaailmassa.
Onko opiskelustrategia hukassa? Jos haluat lukea väkevää tekstiä opiskelun suunnittelusta ja opiskelutaitojen kehittämisestä niin suosittelen tosin hieman vanhaa, mutta silti ajassa vahvasti kiinni olevaa Sari Lindblom-Ylänneen, Kirsti Lonkan ja Virpi Slotten: Aiotko opiskelijaksi? -kirjaa.
- JJ
Ensimmäinen kuukausi yliopistomaailmassa on takana. Sisäänajo on tehty ja leikit on nyt leikitty. Jäljellä on alkuhuuman jälkeen opiskelijaelämä ja itse opiskelu. Tähän mennessä pitäisi talo olla tuttu, yliopisto-opiskelun maailma hahmottunut, oman opiskelustrategian raamit piirretty sekä alkujännitys ja -kankeus muisto vain?
Vaikka Lapin yliopisto ei ole jättiyliopisto, joudun silti etsimään joka aamu tieni oikeaan luentosaliin. Myönnän, entinen matkaopas on hukassa. Jumalan kiitos infossa, jonka kautta kierrän joka aamu, on huippu pohjapiirros, josta näkyy luentosalit ja muut tilat. Infon kartta on pelastanut monesta tiukasta tilanteesta.
Ekat kurssit alkavat olla loppupäässä. Oli hieno tunne, kun ensimmäiset 4 opintopistettä kilahtivat blakkariin. Nyt on aloitettu tekemään oikeasti hommia ja kuherruskuukausi on virallisesti ohi.
On jotenkin tosi helppo elää tietynlaisessa illuusiossa, kun käy kurssien luennoilla, tekee itsenäisesti tehtäviä sekä muita hommia ja lukee kirjallisuutta etc. Tällainen ns. perusopiskelu ei tuo kuitenkaan yhtään opintopisteitä blakkaariini, ei sitten vaikka kuinka toivoisi. Kurssi pitää viedä päätökseen ja tehdä kurssin suoritustehtävät. Itse loppurutistus, kurssien suoritustehtävien päätökseen saattaminen, vie itselläni ainakin älyttömästi enemmän aikaa, kuin muu perusopiskelu.
Tässä painetaan kuherruskuukauden jälkeen täynnä intoa ja sata lasissa. Eteenpäin mennään virheistä oppien. Opiskeluun liittyvät asiat loksahtelevat hitaasti, mutta varmasti tekemisen kautta kohdilleen. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti, virheiden kautta, opintojen suunnittelussa sekä oikeiden kontekstiin sopivien opiskelutaitojen etsinnässä.
On hienoa, että viime vuosina yliopistoissa on panostettu yhä enemmän uusien opiskelijoiden opintoihin orientointiin sekä opinto-ohjaukseen. Tarve laadukkaalle ja ammattimaiselle opinto-ohjaukselle on kuitenkin valtava ja en ole täysin vakuuttunut, että kyseisiin tarpeisiin osataan täysin oikealla tavalla vastata.
Yliopisto-opintojen alkuvaiheen face-to-face -opinto-ohjauksessa on vielä valtava kehityspotentiaali, jotta usean uuden opiskelijan ei tarvitsisi oppia opiskeluun liittyviä asioita kantapään kautta. Se, että opettajatuutori ja opiskelijatuutorit nimetään, pari lyhyttä tapaamista järjestetään ja että apua tarvitsevat voivat varata tapaamisajan ei riitä. Niin kuin kaikissa tukitarpeissa ei tarvetta voi lähestyä passiivisesti, vaan päinvastoin aktiivisesti ja proaktiivisesti sekä panostamalla erityisesti face-to-face -ohjaukseen. Tarvitaan oikeasti ammattimaista ja hyvin organisoitua, suunniteltua ja sisällöllisesti tarkkaan mietittyä opinto-ohjausta yhteistyössä asiasta innostuneiden opiskelija- ja opettajatuutoreiden sekä muiden tahojen kanssa. Tämä "kantapään kautta" asioiden oppiminen ei lähtökohtaisesti pitäisi asua 2000-luvun yliopistomaailmassa.
Onko opiskelustrategia hukassa? Jos haluat lukea väkevää tekstiä opiskelun suunnittelusta ja opiskelutaitojen kehittämisestä niin suosittelen tosin hieman vanhaa, mutta silti ajassa vahvasti kiinni olevaa Sari Lindblom-Ylänneen, Kirsti Lonkan ja Virpi Slotten: Aiotko opiskelijaksi? -kirjaa.
- JJ
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.